Aihearkisto: Uutiset

Lopputeksti: keskiviikko 31.7.

Komedia

Komediaelokuvien erityispiirre on se, että niiden ainakin pitäisi saada katsojansa nauramaan. Sinänsä komediat voivat olla hyvin erilaisia. Jotkut ovat slapstickia eli reippaaseen fyysiseen komediaan keskittyviä. Mykkäelokuvien huumori irtosi yleensä tästä tyylilajista. Romanttisen komedian juoni sisältää yllättäen ihmissuhteen kehityksen.

Mustan huumorin filmeissä käsitellään vaikeita ja vakavia aiheita hauskasti. Yksi merkittävimmistä komedian alatyylilajeista ovat parodiat, jotka jäljittelevät piikitellen toisia elokuvia.

Toisaalta mikään ei ole niin epähauskaa kuin epätoivoinen yritys olla hauska – tätä palstaa lukeneet ovat jo kenties havainneet kyseisen faktan. Siksi nyt seuraakin vakavahenkinen listaus mahdollisimman vähän vitsikkäistä leiriasioista:

- Kastunut makuupussi

- Jumiutunut makuupussin vetoketju

- Täysi bajamaja

- Ruoanpalat tiskivedessä

- Väärän teltan kepit mukana

- Muurahaispesä teltan alla

- Telttakaverin varhaiset työvuorot

- Telttakaverin myöhäiset työvuorot

- Telttakaverin kuorsaus

- Räjähtänyt rinkka

- Räjähtänyt leiriolemus

- Kylmä lihapiirakka

- Eksyminen leirikisassa

- Viimeisen rastin rastimiehenä oleminen

- Aikainen hiljaisuus

- Aikainen herätys

- Mölyäminen hiljaisuuden aikana

- Totaalinen hiljaisuus

- Taskulampun valo silmissä

- Tupeton puukko

- Miljoona samanlaista lightmyfirea

- Vähenevät leiripäivät

MästerTseffi

Mäster Tseffin maistuvat murkinat

Foksin seikkailijat, tarpojat ja samoajat saapuivat keskiviikkoiltapäivänä Mäster Tseffi -ohjelmalaaksoon. Laaksossa tehtiin hieman erilaisempaa ruokaa retkikeittimillä.

- Tarkoitus on valmistaa perunamuusia, puolukkahilloa, pinaattipihvejä sekä jälkiruoaksi kookossuklaapalloja, kuvaili laaksopäällikkö Minna Kulla.

Minna kertoi ruoka-annosten onnistuneen pääosin hyvin. Suuremmilta onnettomuuksilta oli vältytty, sillä laakson ensiapusaldo koostui vain parista pienestä palovammasta ja haavasta.

Turvallisuuteen olikin satsattu Mäster Tseffissä. Ohjelman alussa tarpojat ja samoajat osallistuivat alkusammutuskoulutukseen, jonka veti leirin palomestari Valtteri Käkönen tiimeineen. Seikkailijat olivat saaneet saman koulutuksen Sepeliä edeltävänä päivänä.

Koulutuksessa näytettiin, miten käsisammutinta ja sammutuspeitettä käytetään oikeaoppisesti. Lopuksi esiteltiin, kuinka pelastaa palamaan syttynyt ihminen.

Innokkaana kokkaamaan

Kiikan Leiripeikoista ja Tyrvään Metsäpojista muodostunut ryhmä odotti saavansa ohjelmalaaksossa hyvää ruokaa. Sepeli-pelissä he olivat valmistaneet kinuskipopcornia, josta oli sitten tullut porukan lempiretkikeitinruoka.

- Se ei ollut edes vaikeata, he kertoivat.

Mouhijärven Metsojen mielestä kokattava ruoka vaikutti hauskalta. Hienointa heidän mielestään oli, että laaksossa sai testata omia ruoanlaittotaitojaan. Metsot uskoivat myös onnistuvansa tehtävässä:

- Luovuutta peliin, sekoitetaan vähän aineksia!

Heidän mielestään pahinta, mitä Mäster Tseffissä voisi sattua, olisi joko pohjaan palanut ruoka, toisten satuttaminen vahingossa tai koko laakson tuhoaminen.

Myös Lentävän Samoojien odotukset olivat korkealla.

- Vihdoin kiinteätä ruokaa!

Ryhmä olikin varsin kokenutta trangia-kokkauksen saralla. Haastavinta, mitä he olivat aiemmin tehneet, oli suklaakakku. Sen valmistus kesti kolme tuntia.

- Tosin meiltä eksyy aina sinolia ruokaan, ryhmä nauroi.

Toimittaja pääsi maistamaan laakson vetäjien tekemiä kookossuklaapalloja. Hyviä olivat!

Haastatteluissa avusti samoajatehtävässä ollut Sara-Pauliina Aho

Kuvat: Kari Heikkilä ja Virpi Väyrynen

Ruokakuvakollaasin koostanut: Sami Kuivasaari

JtV

Samoajana Juokse tai Vuole -kisassa

Tiistaina 30.7. meidät herätettiin liian aikaisin aamulla! Heti yhdeksältä piti olla kaikki kamat repuissa pakattuna johtajakahvilalla, valmiina kisaamaan toisia vartioita vastaan. Osalla joukkueista kamat olivat hukassa, ja toiset odottelivat tihkusateessa aloitusrastilla koskematta lähtötehtävään, sillä tarvikkeisiin koskeminen oli ehdottomasti kielletty ilman lupaa, eikä lupaakaan saanut edes sankareilta!

Yhdeksän jälkeen kisa saatiin käyntiin sankareiden kannustuksella ja nikkarointi alkoi. Joukkueiden tehtävänä oli tehdä puusta Pinocchio-sätkynukke Yritystä oli ilmassa…

Kartat saatiin fiksusti valmiiksi muovitaskuissa, sillä pientä sadetta tuli vähän väliä. Samalla saimme matkatehtävän, jossa piti selvittää sananmuunnoksista suomalaisia näyttelijänimiä, roolihahmoja ja elokuvia.

Reitti oli ainakin samoajille helppo, sillä rastien välit olivat suurimmaksi osaksi sorateiden varsilla tallustelua. Kaikki rastit sopivat elokuva-teemaan, ja ne olivat sopivan rentoja, ainakin ns. normaaleihin pt-kisoihin verrattuna!

Pääsimme näyttelemään pantomiimina elokuvantekoon liittyvää sanastoa, mikä oli kivaa! Nauhalla pyörivistä elokuvamusiikeista ei kaikista saanut selkoa, mutta osa biiseistä oli tuttuja tai liian helposti arvattavia. Matkan varrella oli mukava kun törmäsi tuttuihin, kirjaimellisesti.

Reittiä oli mukava kiertää, ja muutenkin koko kisa oli hyvin suunniteltu, kun joukkueet kulkivat rataa eri suuntiin. Rastipaikat eivät ruuhkautuneet jousiammuntapaikaa lukuunottamatta. Siellä toisten yrittäessä tähdätä kohti maalitaulua, tai sen yli, muut pystyivät jonottaessaan jatkamaan matkatehtävää. Tarpojien vihjelistaa salaa kurkattua sai samoajakin muutaman uuden idean nimien selvittelyyn…

Ennen ruokailua pääsimme yhdistelemään näyttelijöitä ja heistä lehdissä olleita lööppejä. Oli Aku Hirviniemeä ja Harry Potteria. Joitakin otsikoita olikin vaikea yhdistää oikeaan henkilöön.

Ruokailu oli järjestetty hyvin, eikä ruuhkaa ollut. Ruokailun aikana vastasimme perinneruokia ja terveysaiheita koskeviin kysymyksiin, ja silloin tuntui kuin olisimme olleet terveystiedontunnilla koulussa!

Päivän aikana pääsimme potkupyöräilemään limsapullojen ympäri Ilvessuoralla, maskeeraamaan joukkuetovereita, jonka seurauksena Taotao-ilmiö levisi kisaajien keskuudessa, kuljettamaan tennispalloa labyrintissa, tekemään tulitikkusiltoja ja muovailemaan ilveksiä savesta. Savirastilla olikin jos jonkin näköisiä versioita ilveksestä.

Vielä ennen maalia vastasimme Uuno Turhapuroa koskeviin kysymyksiin, jotka eivät olleetkaan turhan helppoja. Saimme myös tietää, että Uuno tunnetaan myös Englannissa!

Ennen maalia monet joukkueet jäivät vielä ratkomaan matkatehtävää parhaansa mukaan, ja niin mekin teimme. Pitkän päivän jälkeen pääsimme maaliin joskus viiden jälkeen.

Kisasta jäi kaikenkaikkiaan kiva ja rento fiilis, kolhuista ja mustasta silmästä huolimatta!

Jutun kirjoittivat samoajatehtäväläiset Sara-Pauliina Aho ja Suvi Rantanen

Kuva: Hannu Strömberg

Samoajakopilta tekemistä

Ilvessuoralla sijaitsee mystinen vihreä koppi, joka vaihtaa sijaintiaan päivittäin. Tänään kopin pystyy bongaamaan Jaarlin Poikien katoksen edestä.

Rakennelma on samoajakoppi. Sen toiminta onkin suunnattu yksinomaan kyseiselle ikäkaudelle. Kopilla voi osallistua päivittäin erilaisiin tehtäviin. Seiniin on kirjoitettu erivärisillä liiduilla ilmoituksia, ja samoajakopin viereiseltä seinältä löytyy esimerkiksi infoa tämän leiripäivän samoajailtaa varten. Edessä päivystävät henkilöt osaavat auttaa kiperän tilanteen sattuessa.

Vihreä samoajakoppi mainostaa myös syksyn samoajille suunnattuja tapahtumia. Seinällä komeilee Riihimäellä järjestettävän EXPLO 13 -tapahtuman juliste. Myös maininta nuotiokitara-kurssista löytyy.

Jokaiselle samoajalle tuntuisi siis löytyvän vihreältä kopilta mielekästä tekemistä vapaa-ajalle. Kannattaa käydä itse katsomassa!

Jutun kirjoitti samoajatehtävässä ollut Sonja Fallström

Vaeltajabileet vetivät iltakahvilan täyteen

Ohjelman aluksi osallistujat jaettiin uusiin porukoihin ja kaikilla oli lapulla leikki, jonka avulla tutustuttiin muihin ryhmäläisiin.

Maanantai-iltana Ilveksen vaeltajat eli 18-22-vuotiaat saapuivat kahvila Oscar’siin tapaamaan muita ikätovereita vaeltajabileiden merkeissä. Ohjelman aluksi osallistujat jaettiin uusiin porukoihin ja kaikilla oli lapulla leikki, jonka avulla tutustuttiin muihin ryhmäläisiin.

Leikkejä ja pelejä oli mm. En ole koskaan sekä perinteinen pantomiimi, mutta hieman vaikeammilla sanoilla.

Leikkejä ja pelejä olivat mm. En ole koskaan sekä perinteinen pantomiimi, mutta hieman vaikeammilla sanoilla.

Vatsantäytteestä huolehdittiin BBQ-henkisellä ruualla.

Vatsantäytteestä huolehdittiin BBQ-henkisellä ruualla.

Johtajakahvila Oscar'sissa pidetyissä bileissä musisoitiin porukalla.

Johtajakahvila Oscar’sissa pidetyissä bileissä musisoitiin porukalla.

Ilta huipentui itse bileisiin.

Ilta huipentui itse bileisiin. Kymmenen jälkeen aikuisia alkoi lipumaan paikalle, mutta sitkeimmät tanssivat koko loppuillan.

Toimittajan arvion mukaan väki viihtyi hyvin eikä kukaan voinut välttyä uusilta tuttavuuksilta.

 

Kuvat Hannu Strömberg

Lopputeksti: tiistai 30.7.

Toiminta

Täytyy myöntää, ettei päivän elokuvatyylilaji ole sattuman kauppaa. Tänään seikkailijat pelasivat Sepeliä ja tarpojat sekä samoajat ramboilivat Juokse tai Vuole -kisassa. Kyseessä oli varsin erilainen leiripäivä, sillä suurin osa ilveskansasta oli jossain muualla kuin yleensä. Kaikki kynnelle kykenevät vaeltajat ja aikuiset olivat järjestämässä näitä kahta suurta tapahtumaa. Kokeilkaapa rastimiehen hommaa, se vasta rankkaa onkin.

Toiminta tyylilajina kuvaa ehkä kaikkein parhainten Ilves13-leiriä. Ohjelmalaaksoissa pääsee kokeilemaan monenlaista stunt-temppuilua ja erikoistehosteitakin on valmistettu. Mutta yleensäkin partio kehottaa toimimaan: ottamaan vastuuta ja tarttumaan haasteisiin. Aikamoista Batman-menoa siis.

Toimintaelokuvien yksi erityispiirre on se, että sankari joutuu taistelemaan erittäin vaikeissa olosuhteita pääpahista vastaan. Tänään pääpahis olisi voinut olla vaikka muutaman kerran päivässä ripotellut kevyt sade. Kyllä, sitä on helteisinä leiripäivinä toivottukin, mutta ottaa kyllä päähän, kun makuupussi on jäänyt ulos tuulettumaan kuuron iskiessä. Toinen pääpahis tänään oli ehdottomasti pehmiskioskin aukioloajan lyhyys.

Leirin pääsankari-ilves Sampo Haistelijahan on toiminnan ruumiillistuma. Tänään Sepelin avaustilaisuudessa hän totesi tekevänsä mieluiten metsään sijoittuvan urheiluelokuvan, jos saisi yksin päättää filmin aiheen.

Oletteko muuten huomanneet leirin taululehti Scriptissä päivittäin ilmestyvät Sampo-anekdootit? Tähän mennessä olemme oppineet niistä esimerkiksi, että sipuli ei itketä Sampoa vaan Sampo itkettää sipulia ja että Siperia ei opeta Sampoa, vaan Sampo opettaa Siperiaa. Ehkäpä Sampon esikuva ei ole Chuck Norris vaan Chuck Norrisin esikuva on Sampo?

Elokuvantekoa pelaten

Seikkailijoiden tiistainen leiripäivä oli täynnä Sepeliä eli seikkailijapeliä. Sepelin otsikko oli leirin teeman mukaisesti ”Making of – ideasta elokuvaksi”. Seikkailijat siis pääsivät erilaisilla rasteilla tutustumaan elokuvanteon eri puoliin.

Peli aloitettiin koko ikäryhmän leirivahvuuden kanssa ohjelmalavalla, jonne sankari-ilvekset Sampo, Lissu ja Super-Marjatta olivat myös saapuneet. Sepelin päällikkö Milla Sirén toivotti seikkailijat saattajineen tervetulleiksi, ja seuraavaksi Sampo kumppaneineen veti erityistä ilves-jumppaa. Ennen kuin pelaajat päästettiin seikkailemaan neljälle tehtäväradalle, harjoiteltiin vielä hieman tanssiliikkeitä.

Sepelin tehtävät vaihtelivat leffaeväiden kuntoon laittamisesta elokuvatietämyskilpailuun. Metsäradalla seikkailijat saivat valita eri vaihtoehdoista reitin, jota pitkin kulkea. Loppupisteessä sitten selvisi, millainen elokuva heidän tekemien valintojen pohjalta syntyisi. Samalla radalla pelaajat pääsivät piilottamaan toisilleen aarteen.

Tulevat päättäjäisten tähdet

Sepelin loppuhuipennukseksi seikkailijat kokoontuivat jälleen ohjelmalavan luokse. Siellä videotiimi kuvasi joukkokohtauksen, joka tullaan näyttämään torstai-illan päättäjäisissä, Kultainen Sampo -gaalassa.

Pienen ohjeistuksen jälkeen päästiin käynnistämään kamerat. Päivän aikaisemmat opit olivat avuksi seikkailijoille tässä vaiheessa. He pääsivät myös kokemaan elokuvanteon käytännönpuolen kohtausten uusimisen muodossa.

Tarkemmat kuvaukset seikkailijoiden kohtauksista jätettäköön vielä kirjoittamatta. Ylihuomennahan ne nähdään.

Rankka kisapäivä huipentui yhteiseen messuun

Juokse tai Vuole -kisan ja Sepelin jälkeen väsyneet leiriläiset kokoontuivat päälavan eteen messua varten. Mukana meiningissä oli Lissu Cheerleader. Sateisesta tunnelmasta huolimatta yhteislaulu lämmitti leiriläisten mieltä, vaikka laulujen nimet olivatkin pilvisellä säällä hieman ironisesti Taivas auki ja Meille aurinko paistaa.

Leirijumalanpalveluksen pappi kyseli yleisöltä leirikokemuksista: kaikki nostivat kätensä ylös merkkinä siitä, että heillä oli ollut edes vähän kivaa leirillä. Moni myönsi kokeneensa Ilveksellä jotain ainutlaatuista ja lähes kaikki olivat tutustuneet uuteen kaveriin. Muutamalta oli myös valitettavasti puhtaat kalsarit loppu.

Iso osa viittasi merkiksi siitä, että oli saanut uusia kavereita leiriltä.

Iso osa viittasi merkiksi siitä, että oli saanut uusia kavereita leiriltä.

Messussa luettiin otteita muun muassa Matteuksen evankeliumista sekä kiitettiin rukouksessa leiristä, uusista ystävistä, toivottiin viisautta piiritoimijoille ja muille johtajille sekä riittävästi johtajia ja tiloja partiotoimintaan. Lisäksi lausuttiin uskontunnustus ja Isä meidän-rukous. Poistumista odotellessa laulettiin ”Me leirillä eletään”, vaikkakin hieman uudehkoilla sanoituksilla.

Pappi Mikko Sulander kertoi jännittäneensä esiintymistä, koska ei hän ei ollut odottanut lavaa ja isoa screeniä, jolle lavan tapahtumia kuvattiin.

-En ole aiemmin pitänyt messua tällaisessa paikassa. Tuntui, että yleisö seurasi intensiivisesti ja välittyi olo, että kaikki halusivat pitkän päivän jälkeen hiljentyä.

Messun pappi Mikko Sulander piti päälavan aluetta jumalanpalvelus paikkana käsittämättömän hienona.

Messun pappi Mikko Sulander piti päälavan aluetta jumalanpalvelus paikkana käsittämättömän hienona.

Samaan aikaan toisaalla

Messun aikana järjestettiin muiden uskontokuntien edustajille ja kirkkoon kuulumattomille oma tilaisuus. Aluksi listattiin itselle kymmenen tärkeintä asiaa elämässä, jonka jälkeen kuljettiin Hiljaisuuden polku. Polun aikana luettiin tekstejä, jotka herättivät pohtimaan oman listan tärkeitä asioita, ja pikku hiljaa joka pisteellä yliviivattiin yksi pois. Lopuksi kirjoitettiin kirje itselle viimeiseksi jääneen, kaikista tärkeimmän asian pohjalta. Osallistujat saavat kirjeet postissa vuoden kuluttua.

Kuvat Virpi Väyrynen

Juokse tai Vuole – elokuva-aiheinen pt-kisa

Ensimmäiset tarpoja- ja samoajavartiot saapuivat Ilves13-iltakahvilan nurkalle ennen kello kahdeksaa. Leirin ulkopuolinen alue oli muuttunut tiistaina Juokse tai Vuole -kilvan näyttämöksi ja vaeltajista sekä aikuisista kootut rastivahdit odottivat jo pitkin reittiä lounaspussinsa kanssa.

Kisavartioiden ilmoittautuessa jokaisen piti mainita oma kilpailutasonsa.

- No vaikea, kuului selkeä vastaus yhden vartion saavuttua paikalle.

Vartiot ohjattiin odottamaan omalle aloitusrastin pisteelle. Siellä sijaitsi oranssissa muovipussissa ensimmäinen tehtävä. Ennen kisan alkua koko homman päällikkö Jouni Lappalainen toivotti kaikille hyvät huomenet. Lisäksi kolme sankari-ilvestä, Jaakko Varpunen, Harri-Petteri ja Maija Yy, olivat tulleet seuraamaan kilpailun lähtötehtävää.

Oman tehtäväpussinsa ympärillä istui Tampereen Kotkien joukkue itsevarmana. Kysyttäessä, mitä pojat odottivat Juokse tai Vuole -kisalta, vastauskin oli ytimekäs.

- Jonotusta.

Valmiinanne, paikoillanne, AJA!

Kilpailu alkoi kuten kaikki pt-kisat eli kellon startattua alueen täytti muovipussien rapina, mallikappalepisteelle suunnattujen juoksujalkojen töminä ja yleinen hälinä. Lähtötehtävä oli nimeltään ”Geppetton verstaalla”. Tehtävänä oli tehdä Ilves13-versio Pinocchiosta.

Lähtötehtävältä vartiot etenivät omaa tahtiaan kohti seuraavia rasteja. Suunnilleen kisan puolivälissä vastaan tullut Toijalan Eräveikkojen joukkue kertoi yhden rasteista sisältäneen potkulautapujottelua.

Harjusiskoista ja Tesoman Sinisiskoista koostunut kilpavartio kertoi käyneensä esimerkiksi maskeerausrastilla, jossa oli Uuno Turhapuro -teema. He olivat varsin tyytyväisiä kisaan. Suunnistusreitti oli tarpeeksi selkeä, mikä mahdollisti keskittymisen itse tehtäviin.

- Kilpailu on suunniteltu hyvin. Rasteilla ei joudu juuri jonottamaan, tytöt kuvailivat.

Alkuiltapäivään mennessä kisa oli edennyt odotettua tahtia.

Käy katsomassa tehtäväluettelo: http://ilves.hp.partio.fi/juokse-tai-vuole/.

2907_risney_ilta (2)

Aku Ankka sävytti Risneyn studioiltaa

Perheleiri Risneyssä vietettiin maanantaina studioiltaa, kun muu leiri vietti savujen iltoja. Risneyn Aku Ankka -päivä näkyi myös illan ohjelmassa, joka pidettiin ohjelmalavalla.

Valokuva: Risneyn iltaohjelma

Aku Ankka -tietokilpailussa tentattiin noin 100 perheleiriläiseltä muun muassa, mikä on Aku Ankan osoite ja mistä Super-Hessu saa voimansa. Lisäksi risneyläiset saivat opetella Hansu Hanhi -laululeikkiä. Mitäpä olisi partiolaisten iltaohjelma ilman huutoja? Ei mitään, niinpä risneyläiset kajauttiva komeasti sekä Risneyn oman huudon ja Häme-huudon.

Valokuva: Risneyn iltaohjelma aamutoimet

Yleisiö hauskuuttivat studiopäällikön aamutoimet, jossa huulirasvat eivät osuivat lähinnä poskille ja putkihuivikin jäi puoliksi naamalle.

Valokuva: Risneyn iltaohjelma sudenpennut

Lavalle haastataltavaksi pääsi pari Risney-studioon sudarileirin päätyttyä muuttanutta sudenpentua.

Valokuva: Risneyn iltaohjelma, Hansu, börje ja Jarmo

Pienimmätkin leiriläiset saivat tutustua perinteisiin nuotiolauluihin, joita laulettiin Börjen eli Marko Wickholmin ja Jarmo Koivusaaren kitarasäestyksellä. Börje saapui nuotiomusikantiksi vierailevana tähtenä, Jarmo puolestaan ”löydettiin” esiintymään Risneyn Pluto-ravintolasta. Illan päätti sisaruspiiri  ja blues-sovitus tutusta Ilta pimenee -laulusta. Nuotiottoman iltanuotion nuotiomestarina toimi Hanna-Marika ”Hansu” Mitrunen Risneyn ohjelmatiimistä.

Kuvat: Mika Holm