Ennen leiriä lippukuntia houkuteltiin keräämään leirille mahdollisimman paljon ei-vielä-partiolaisia. Parhaaseen tulokseen pääsivät Stoolin Partiolaiset Ruovedeltä. Leirille osallistuneista 37 partiolaisesta peräti seitsemälle partio harrastuksena oli uusi juttu.

Viime syksynä Stoolin Partiolaisissa aloitti paljon uusia sudenpentuja. Lippukunnanjohtaja Jonnan mukaan kauden aikana uusien sudenpentujen vanhemmat olivat mukana esimerkiksi kevätretkellä.

- Kipinä saatiin syttymään ja sitä kautta saimme houkuteltua vanhempia myös leirille.

Ensimmäinen leiri on aina ensimmäinen leiri, myös aikuiselle.

- Aluksi meitä partiolaisia jännitti ei-partiolaisten mukanaolo, mutta Ilves13 on kyllä mennyt todella hyvin, Jonna toteaa.

EVP:ten työtehtäviä ovat olleet esimerkiksi sudenpentujen saattajana olo ja ohjelmalaaksossa työskentely.

Varsinkin aikuisia partiolaisia kaivataan aina lisää mukaan, mutta Jonna ei ainakaan heti kannusta vanhempia tarttumaan sudenpentujohtajan pestiin.

- Haluamme uudet aikuiset pikkuhiljaa mukaan, emmekä heti uuvuttaa uusia aikuisia, kertoo Jonna strategiastaan uusien aikuisten kanssa.

Johanna Martikainen, Marika Manninen ja Heidi Kuutti-Selkee innostuivat lähtemään mukaan leirille lapsien innostamina.

- Itse en olisi välttämättä uskaltanut päästää ensimmäisen vuoden sudenpentuani leirille, mutta mukaan lähtemällä molemmat pääsivät leirille, Heidi kuvailee.

Oma innostus leiriä kohtaan toimi kipinänä muille.

- Kun neljäkymmentä lähestyy, niin on korkea aika kokea leirielämää, Johanna naurahtaa.
Kaikille leiri on ollut positiivinen kokemus eikä suuria yllätyksiä ole tullut. Tosin leirielämän tahti on ajoittain ollut todella kiireinen. Uudet leiriläiset odottavat loppuleiriltä hieman vapaata aikaa ja mahdollisuutta tutustua leirin aikuisille suunnattuun ohjelmaan.

Muita aikuisia naiset innostavat rohkeasti mukaan.

- Varustelista kannattaa tosin aikuisenkin lukea huolellisesti läpi. Pitkä kerrasto olisi ollut tarpeen illalla, vaikka kotona ajattelikin heinäkuussa pärjäävän vähemmällä vaatetuksella, Heidi neuvoo.

Juttu on muokattu Iija Filénin tekstistä.

Kuva: Virpi Väyrynen