Maanantaiaamuna Paramauntti-studion suoritusvuorossa oli Ihmeidentekijät-ohjelmalaakso. Laaksossa oli kolme erilaista pistettä, Grafiikka, Kuva ja Maskeeraus. Ohjelmapaikalta tavoitettu Maskeerausmestari Henna Hyytiäinen tarkensi, että hänen pisteensä jakautui vielä kahteen osaan, itse maskeeraukseen ja näyttelemiseen.

- Täällä saa maskeerata erilaisia haavoja. Ohjeita löytyy pisteeltä, mutta leiriläisillä itsellään on ollut todella hyviä ideoita, Henna kiitteli.

Oman maskeerauksensa olivat juuri aloittaneet Stoolin Partiolaisista, Ilvespartiosta ja Jämsän Jokipartiosta koostuva joukko. He totesivat laakson vaikuttavan lupaavalta. Ennakkotehtävänä valmistetun kenkälaatikkokameran ulkokuorikin oli säilynyt ehjänä Ilveksen vilskeessä.

Huolellisuus on valttia

Kuva-pisteellä työskentelivät Juha Kuusjärvi ja Heli Mäki, jotka olivat pestautuneet laaksoon leirin aikana. Pisteellä valmistettiin kenkälaatikkokamera loppuun, otettiin kuvia ja kehitettiin ne pimiössä.

- Huolellinen työ teettää täällä tulosta. Mitä pimeämpi laatikon sisusta on, sen parempia kuvia sillä tulee, kaksikko kertoi.

- Todella aurinkoisesta säästä johtuva kirkas päivänvalo asettaa sekin oman haasteensa. Kuvakohteita kannattaisi etsiä paikasta, jossa on hieman varjoa.

Ohjelmalaaksot pyörivät maanantain jälkeen vielä keskiviikkona ja torstaina. Huomenna tiistaina seikkailijat osallistuvat Sepeli-peliin ja tarpojat sekä samoajat Juokse tai vuole -kisaan.

Kuvat: Henna Hyytiäinen ja Hannu Strömberg

Draama

Sanotaan, että draama on laaja-alaisin elokuvatyylilaji. Sen alle luetaan niin ihmissuhde-, urheilu-, elämäkerta- kuin rikoselokuviakin. Tärkein erityispiirre on henkilöhahmojen ja tapahtumien realistisuus. Draamaelokuvat voivat siis käsitellä koko elämän laajaa kaarta.

Eräs Ilveksen draaman kaari tuli tänään päätökseensä kun sudenpennut lähtivät kotia kohti. Toivottavasti poistuminen oli heille draamaelokuvien tyyliin sopivasti melodramaattinen – eli erittäin tunteellinen – muttei traaginen.

Muiden leiriläisten Ilves-elämä ei ole vielä edes puolivälissä. Draamojen juoni keskittyy usein henkilöhahmojen kasvuun ja kehitykseen. Pitkä partioleirihän on mitä mainioin luonteen kasvattaja. Kun seisoskelee ruokajonoissa, hytkyy bajamajassa ja kieppuu itsensä solmuun makuupussissa, osaa jälleen arvostaa päivittäisiä ”itsestäänselvyyksiä” ihan uudella tavalla. Toisaalta Ilveksen tarjoamat harvinaiset kokemukset vahvistavat leiriläisten itsetuntoa.

Draamoissa kuvataan usein vaikeita elämäntilanteita, joita miltei kolmentuhannen vierailijan saapuminen näin vierailupäivänä olisi voinut sisältää. Onneksi päivän tyylilaji ei tältä osin osunut kohdalleen, vaan päivä sujui kuin pehmisjonon eteneminen.

Draamaelokuvia esiintyy hieman harvemmin leirisavujen nimissä, mutta sellaisia kuin Länsirintama ja Gladiator-elokuvan nimeen viittaava Gladios et Gladiolus on bongattu.

Toisaalta hyvä, että tämä draama-teemainen päivä on painumassa mailleen. Mitä vähemmän draamaa sen parempi.

Hieman ennen aamukymmentä Ilvessuoraa pitkin tepastelivat vierailupäivän ensimmäiset vieraat. Eipä siinä kauaa kestänyt, kunnes Ilveksen kävelytiet olivat täynnä leiriläisten omaisia, ystäviä ja tuttuja. Vierailijoiden lukumäärä kipusi 2 700 asti.

Hyväntuulista puheensorinaa kuului pitkin Evon leirialuetta.

- Aivan mahtava leiri! Ei voi käsittää, että tänne on saatu tämmöistä aikaan.

Päivä antoi leiriläisille mahdollisuuden toimia vieraidensa opastajina. Lapset ja nuoret kuljettivat hämmästeleviä perheenjäseniään pitkin savuja, studioita ja ohjelmalaaksoja. Käsienpesupaikalla sudenpentu opasti nuorempaa, ei ainakaan vielä partiossa olevaa sisarustaan hanojen oikeaoppisesta käytöstä.

Aamupäivällä HOO200-laakson rannalla kävi kuhina. Moni halusi nähdä esimerkiksi blob-ilmapatjan ja jättiliukumäen. Sen nähdäkseen piti kävellä jyrkähkö polku ylös asti. Eräs seikkailijaikäinen leiriläinen huomauttikin vanhemmalleen:

- Varo juuria!

Hernesoppa maistui

Marjatantaipaleella vastaan kävelivät Satu Enwald, Seppo Ilva ja Tuomo Ilva. He olivat tulleet tapaamaan Aitopartion lippukuntaan kuuluvia leiriläisiä. Kolmikko kertoi hymyillen vierailevansa ensimmäistä kertaa näin suurella leirillä.

- Kaikki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tapahtuma on järjestetty sujuvasti. Lounaallekin pääsi ilman ongelmia, he totesivat.

- Ja hernesoppa oli oikein hyvää.

Päivän aikana esimerkiksi kahvila Juurakon Huldaan ja pehmiskioskille muodostui varsin mittavia jonoja. Ihmetystä vieraiden keskuudessa herätti se, kuinka nopeasti ostokset saatiin kuitenkin tehtyä.

Tähti muistoksi

Mäk Kaivertaja -laakso oli avoinna vierailijoille klo 11:30–15. Kello 13 mennessä leiritähden oli käynyt tekemässä yllättävän moni. Ohjelmalaakson työntekijät totesivat, että työpisteillä oli ollut koko ajan porukkaa. Osa oli saapunut paikalle jo ennen laakson aukenemista.

Juuri tehty leiritähti kädessään olivat myös Heidi ja Risto-Matti Lehto, jotka vierailivat Harjun Poikien lippukunnan luona. He olivat suunnitelleet jo ennen Evolle saapumista käyvänsä Mäk Kaivertajassa. Laaksoon oltiin tyytyväisiä.

- Pisteet olivat monipuolisia ja hyvin ohjattuja, kehui Heidi.

- Oli hyvä, ettei täällä ollut pelkkää askartelua. Mukaan oli sekoitettu hieman fysiikkaa ja kemiaa, Risto-Matti jatkoi.

Kiitosta sai myös se, että laaksosta sai vinkkejä tekovaiheiden toteuttamiseen kotioloissa.

Aurinkoisesta säästä nauttineet vierailijat poistuivat Ilvekseltä klo 16:30 mennessä.

Kuvat: Virpi Väyrynen

Ilveksen Nettitiimi tarttui oikeisiin töihin ja sukelsi vierailupäivän kiireisimpään pestiin jäätelökioskille.

Jonoa on suorastaan absurdeissa määrin. Onkohan pehmiskoneistus kadonnut ulkomaailmasta vai mikä ihme näitä ihmisiä tässä kioskissa vetää puoleensa? Astumme sisään kuumaksi käyneeseen koppiin. Tässä ruuhkassa meille ei anneta tilaisuutta tehdä tötteröitä, vaan päädymme hoitamaan kopin taustatöitä. Kaadamme massaa pehmiskoneisiin ja pysymme poissa leirin pehmisammattilaisten tieltä.

Aargh, tämä kiire ei tänään tosiaan taida helpottaa. Hiki valuu maahan ja pehmismassa koneeseen suurissa määrissä. Yksi kioskin kolmesta pehmismyllystä imaisee kerralla sisuksiinsa noin kahdeksan litraa massaa, ja kun yhden myllyn on saanut täytetyksi voikin suurin piirtein samoin tein alkaa täyttää seuraavaa laitetta.

Koko aikaa ei meidänkään tarvitse pehmismassaa kaadella, sillä välissä täytyy juosta roskia roskiin. Pehmiskioskin esimies yrittää rauhoitella ja kehottaa meitä harkitun hallittuihin liikkeisiin. Aloittelijana ei kuitenkaan meinaa millään pysyä housuissaan. Valtava ja vaativa jono suorastaan pakottaa liikkeisiin uutta ja tarpeetontakin ripeyttä.

Viimein tuurattavamme saapuu ja pääsemme itse jäätelölle. Puoli tuntia tässä hullunmyllyssä olikin meille aloittelijoille tarpeeksi. Ehdottomat kunnioituksemme kuitenkin kioskin vakkaritekijöille. Ilman teitä leiri olisikin paljon vähemmän maukas.

Lopussa itsetehty pehmis maistuu kuitenkin makealta.

Jutun kirjoitti Nettitiimin jäsen Pietari Keskinen. Töissä huhki myös Lauri Pullinen.

Fantasia

Fantastiset säät Ilves13-leirillä sen kun jatkuvat. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että Evon leirialueeksi rajattu metsäkaistale on osa jotain kuvitteellista maata. Ei voi Suomessa olla tällaiset ilmat. Dornen aavikot ovat lähempänä tämänhetkistä säätilaa. Ihan Mordorin kuumuuteen ei ole vielä onneksi päästy.

Leiriläiset ovat osoittaneet varsin yliluonnollisia kykyjä. Helle ei ole hidastanut tahtia vaan partiolaisten yleisen tavan mukaisesti ohjelmalaaksoja on kierretty hyvässä hengessä. Sudenpennuilla oli tänään vuorossa viimeiset laaksot, kun taas seikkailijoille, tarpojille ja samoajille riittää ohjelmaa vielä moneksi päiväksi.

Sudenpentujen päättäjäisiä vietettiin Mysteerigaalan merkeissä. Siellä nähtiin leirielokuvan loppuratkaisu, ja sudenpennut vannotettiin pysymään vaiti sankari-ilvesten vaiheista. Vielä onkin hämärän peitossa, miksi aikuiset johtajat muuttuivat lapsiksi.

Fantasiaelokuvia on viime vuosina ilmestynyt varsin tiuhaan tahtiin. Kenties siksi savujen joukosta löytyy niin Ihmemaa Oz kuin Taru sormusten herrasta. Harry Potterin muunnoksia ei pysty edes laskemaan.

Mitähän ihme taikuutta tällä leirillä on käytetty, kun suihkuista tulee lämmintä vettä? Joku loitsu pitäisi tosin keksiä, jotta vessapaperi ei olisi klo 22 jälkeen loppu.

Sudenpentujen saapuessa ohjelmalavan läheisyyteen sankari-ilves Sampo Haistelija oli ottamassa heitä vastaa ylävitosia heitellen. Mysteerigaalan alussa viriteltiin äänijänteitä huutamalla studioiden huutoja. Silloin kettu viekas loikki, meillä paras meininki, näkyvyys on valtava, yhteishenki mahtava ja RRRRR…..RISNI kaikuivat Evon metsissä. Häme-huutokin kerrattiin.

Gaalan vieraat pääsivät kokeilemaan käytännössä sudenpentujen ohjelmalaaksoissa tehtyjä esineitä. Sadeputkien ja määkivien lampaiden kuoro täytti ilman juontajan käsimerkistä.

Se on salaisuus

Selvästi odottava tunnelma väreili väkijoukon keskuudessa. Avajaisissa nähdyn leirielokuvan loppuratkaisua toivottiin valkokankaalle. Ensin kuitenkin hieman kerrattiin, mitä mysteerisessä elokuvassa oli tähän mennessä tapahtunut.

Sudenpennut syttyivät spontaanisti kannustamaan Sampoa tämän sännätessä salaperäisen punapukuisen miehen perään kertausosion aikana.

Loppuratkaisukin sitten rävähti ruudulle, mutta valitettavasti siitä ei voi vielä kirjoittaa. Sudenpentujen piti nimittäin vannoa, etteivät he paljasta juonenkulkua muille, leirille jääville partiolaisille. Salassapitovala päättyi sanoihin: ”punapukuinen pahis minut vieköön” – se otettakoon tosissaan.

Mysteerigaala sinetöitiin akustiseen versioon leirilaulusta.

Noin tuhannen sudenpennun Ilves-leiri päättyy sunnuntaina.

Kuva: Virpi Väyrynen

Ennen leiriä lippukuntia houkuteltiin keräämään leirille mahdollisimman paljon ei-vielä-partiolaisia. Parhaaseen tulokseen pääsivät Stoolin Partiolaiset Ruovedeltä. Leirille osallistuneista 37 partiolaisesta peräti seitsemälle partio harrastuksena oli uusi juttu.

Viime syksynä Stoolin Partiolaisissa aloitti paljon uusia sudenpentuja. Lippukunnanjohtaja Jonnan mukaan kauden aikana uusien sudenpentujen vanhemmat olivat mukana esimerkiksi kevätretkellä.

- Kipinä saatiin syttymään ja sitä kautta saimme houkuteltua vanhempia myös leirille.

Ensimmäinen leiri on aina ensimmäinen leiri, myös aikuiselle.

- Aluksi meitä partiolaisia jännitti ei-partiolaisten mukanaolo, mutta Ilves13 on kyllä mennyt todella hyvin, Jonna toteaa.

EVP:ten työtehtäviä ovat olleet esimerkiksi sudenpentujen saattajana olo ja ohjelmalaaksossa työskentely.

Varsinkin aikuisia partiolaisia kaivataan aina lisää mukaan, mutta Jonna ei ainakaan heti kannusta vanhempia tarttumaan sudenpentujohtajan pestiin.

- Haluamme uudet aikuiset pikkuhiljaa mukaan, emmekä heti uuvuttaa uusia aikuisia, kertoo Jonna strategiastaan uusien aikuisten kanssa.

Johanna Martikainen, Marika Manninen ja Heidi Kuutti-Selkee innostuivat lähtemään mukaan leirille lapsien innostamina.

- Itse en olisi välttämättä uskaltanut päästää ensimmäisen vuoden sudenpentuani leirille, mutta mukaan lähtemällä molemmat pääsivät leirille, Heidi kuvailee.

Oma innostus leiriä kohtaan toimi kipinänä muille.

- Kun neljäkymmentä lähestyy, niin on korkea aika kokea leirielämää, Johanna naurahtaa.
Kaikille leiri on ollut positiivinen kokemus eikä suuria yllätyksiä ole tullut. Tosin leirielämän tahti on ajoittain ollut todella kiireinen. Uudet leiriläiset odottavat loppuleiriltä hieman vapaata aikaa ja mahdollisuutta tutustua leirin aikuisille suunnattuun ohjelmaan.

Muita aikuisia naiset innostavat rohkeasti mukaan.

- Varustelista kannattaa tosin aikuisenkin lukea huolellisesti läpi. Pitkä kerrasto olisi ollut tarpeen illalla, vaikka kotona ajattelikin heinäkuussa pärjäävän vähemmällä vaatetuksella, Heidi neuvoo.

Juttu on muokattu Iija Filénin tekstistä.

Kuva: Virpi Väyrynen

Ghostbustersin tunnusmusiikki soi Ylinen Rautjärven rannalla. Jos se ei kelvannut, sai musiikkitoiveensa kirjata ylös. Huomio taisi kuitenkin olla aivan muualla, kun perjantai-iltapäivällä Warnerin studion seikkailijat, tarpojat ja samoajat pääsivät osallistumaan HOO200-laakson ohjelmaan.

- Ollaan odotettu tätä ohjelmalaaksoa kaikkein eniten, mutapaini-pisteeltä tavoitettu Tammeron lippukunnan seikkailijaryhmä kertoi.

- Kaikki täällä on ollut kivaa, mutta eniten ollaan tykätty tuosta pitkästä liukumäestä ja noista Zorb-palloista.

Suurin osa laakson pisteistä oli auki kaikille kolmelle ikäryhmälle. Sen sijaan blob-jätti-ilmapatja oli suunnattu vain kaikista vanhimmille eli samoajille. Esimerkiksi Ariel-pisteen merenneidon – toisin sanoen leirikaverin – pudotusta pääsivät kokeilemaan tarpojat ja samoajat.

Korkea tyytyväisyysprosentti

Ohjelmalaakson päällikkö Kaisu Lämsä totesi HOO200:n olleen tykätty.

- Liioittelematta 98 prosenttia kommenteista on ollut positiivisia.

Laakson kymmenisen pistettä koottiin tiimin yhteistyönä. Jättiliukumäki ja Zorb-pallot olivat olleet menestys Suomen Partiolaisten Kilke-leirillä vuonna 2010, joten ne haluttiin ehdottomasti mukaan.

Näiden pisteiden ohella vesilaaksosta löytyi niin tukkijätkäilyä, melontaa kuin donitsi-lautalla seilaamista.

Tässä linkki HOO200-videoon: https://www.youtube.com/watch?v=YfmdIhYDhrs

Nettisivuille lisätään päivittäin kuvia eri ohjelmalaaksoista – ja muustakin leiri-elämästä:http://ilves.hp.partio.fi/leirin-kuvagalleriat/

Videokuvaus: Joona Halinen, Otto Virtanen ja Antti Vaahtera

Videon editointi: Joona Halinen

Valokuva: Hannu Strömberg

Vanerilevyä, sisalnarua, metallia, rihmausnarua ja nahkaa. Näiden esineiden kimpussa oli lauantaiaamuna Universaalin studion seikkailijoita, tarpojia ja samoajia. MäkKaivertaja-ohjelmalaaksossa väännetään nimittäin Walk of Fame -tyylinen leirimuisto.

Tähtiä valmistamassa olivat myös Mäntänvuoren Partiolaisista, Karkun Samoajista ja Harjunalustan Siniveljien jäsenistä koostuva porukka. Leiriläiset olivat juuri aloittaneet omien leirimuistojensa teon, eikä tehtävä ainakaan siinä vaiheessa tuntunut liian vaikealta. Aamujähmeydestä huolimatta joukkio vakuutti laakson vaikuttavan mielenkiintoiselta.

Tulevien tähtien nimet talteen

MäkKaivertajan päällikkö Kaisan mukaan ohjelmalaakso sai innoituksensa elokuvateemaan sopivasti Hollywoodin Walk of Fame -kävelykadulta, jonne ansioituneet viihdeteollisuuden henkilöt ovat perinteisesti saaneet oman tähtensä ikuistetuksi.

Valmiiseen tähtilaattaan leiriläiset voivat kerätä toisten partiolaisten nimikirjoituksia.

- Olemme innostaneet leiriläisiä nimikirjoitusten keruuseen toteamalla, että kenties niiden joukostaan löytyy vaikkapa vuoden 2040 presidentti, vinkkasi Kaisa.

Vaeltajat ja aikuiset pääsevät kokeilemaan tähtien tekoa tänään lauantaina klo 18–20:30.

Sunnuntain vierailupäivänä leirivieraiden on mahdollista tutustua MäkKaivertaja-laaksoon ja valmistaa oma leirimuisto kolmen euron maksua vastaan. Huomiothan, että leirimuistoja on rajallinen määrä.

Lisää ohjelmalaaksokuvia: http://ilves.hp.partio.fi/leirin-kuvagalleriat/.

Kuva: Hannu Strömberg

Lopputeksti on Ilves13-leirin perjantaista 26.7. torstaihin 1.8. asti pyörivä palsta, johon leiripäivänä lopuksi kertaillaan leirin kuulumisia. Jokaisella päivän tekstillä on oma elokuvatyyleihin liittyvä teemansa.

Seikkailu

Seikkailuelokuville on kuulema tyypillistä, että juoni on jännittävä ja täynnä energiaa. Vähän samanlainen tunnelma on vallalla leiriläisten keskuudessa. Ensimmäinen leiripäivä on takana ja monta päivää edessä. Tässä vaiheessa telttayöt eivät paina jalkaa. Ensikosketus Ilves-elämään on saatu, mutta vielä kaikki ei ole tuttua.

Seikkailuelokuvissakin sankarit matkaavat kohti tuntematonta. Eilisessä kutsuvierasensi-illassa nähtiin sankari-ilvesten tähdittämä leirielokuva, jonka loppuratkaisua ei tiedetä. Itse asiassa loppuratkaisu riippuu leiriläisistä. Jännitettävää siis riittää ja luultavasti kimurantteja tilanteita on luvassa.

Eksoottinen ympäristö toimii usein seikkailuelokuvien taustakankaana. Tapahtumapaikat sijaitsevat monesti viidakossa tai aavikolla. Aika eksoottiselta tuntuu tämä leiri-ilmastokin. Hellerajat paukkuvat ja Ilvessuora muistuttaa Saharaa – toistuvista kasteluista huolimatta. Teltan sisällä onkin sitten sademetsäilmasto.

Aarteenmetsästystäkin on jo kokeiltu. Sampo-maskotti on löydetty ensi kertaa piilosta, mutta nyt se on lähtenyt uusille seikkailuilleen leirialueella. Onneksi pehmiskioskia ei tarvitse pahemmin etsiskellä. Seuraa vain mutkittelevaa jonoa.

Moni leirin savuista on ilmeisesti innostunut seikkailuelokuvista. Savujen joukosta löytyy niin monenkirjavia piraatteja kuin zorrojakin. Ja tänään käyntiin pyörähtäneet ohjelmalaaksothan ovat seikkailua puhtaimmillaan.

Osa katastrofeilla mässäilevistä filmeistä luetaan seikkailuelokuvalajiin kuuluviksi. Onneksi niiltä on vältytty.