Draama

Sanotaan, että draama on laaja-alaisin elokuvatyylilaji. Sen alle luetaan niin ihmissuhde-, urheilu-, elämäkerta- kuin rikoselokuviakin. Tärkein erityispiirre on henkilöhahmojen ja tapahtumien realistisuus. Draamaelokuvat voivat siis käsitellä koko elämän laajaa kaarta.

Eräs Ilveksen draaman kaari tuli tänään päätökseensä kun sudenpennut lähtivät kotia kohti. Toivottavasti poistuminen oli heille draamaelokuvien tyyliin sopivasti melodramaattinen – eli erittäin tunteellinen – muttei traaginen.

Muiden leiriläisten Ilves-elämä ei ole vielä edes puolivälissä. Draamojen juoni keskittyy usein henkilöhahmojen kasvuun ja kehitykseen. Pitkä partioleirihän on mitä mainioin luonteen kasvattaja. Kun seisoskelee ruokajonoissa, hytkyy bajamajassa ja kieppuu itsensä solmuun makuupussissa, osaa jälleen arvostaa päivittäisiä ”itsestäänselvyyksiä” ihan uudella tavalla. Toisaalta Ilveksen tarjoamat harvinaiset kokemukset vahvistavat leiriläisten itsetuntoa.

Draamoissa kuvataan usein vaikeita elämäntilanteita, joita miltei kolmentuhannen vierailijan saapuminen näin vierailupäivänä olisi voinut sisältää. Onneksi päivän tyylilaji ei tältä osin osunut kohdalleen, vaan päivä sujui kuin pehmisjonon eteneminen.

Draamaelokuvia esiintyy hieman harvemmin leirisavujen nimissä, mutta sellaisia kuin Länsirintama ja Gladiator-elokuvan nimeen viittaava Gladios et Gladiolus on bongattu.

Toisaalta hyvä, että tämä draama-teemainen päivä on painumassa mailleen. Mitä vähemmän draamaa sen parempi.