Ilveksen Nettitiimi tarttui oikeisiin töihin ja sukelsi vierailupäivän kiireisimpään pestiin jäätelökioskille.

Jonoa on suorastaan absurdeissa määrin. Onkohan pehmiskoneistus kadonnut ulkomaailmasta vai mikä ihme näitä ihmisiä tässä kioskissa vetää puoleensa? Astumme sisään kuumaksi käyneeseen koppiin. Tässä ruuhkassa meille ei anneta tilaisuutta tehdä tötteröitä, vaan päädymme hoitamaan kopin taustatöitä. Kaadamme massaa pehmiskoneisiin ja pysymme poissa leirin pehmisammattilaisten tieltä.

Aargh, tämä kiire ei tänään tosiaan taida helpottaa. Hiki valuu maahan ja pehmismassa koneeseen suurissa määrissä. Yksi kioskin kolmesta pehmismyllystä imaisee kerralla sisuksiinsa noin kahdeksan litraa massaa, ja kun yhden myllyn on saanut täytetyksi voikin suurin piirtein samoin tein alkaa täyttää seuraavaa laitetta.

Koko aikaa ei meidänkään tarvitse pehmismassaa kaadella, sillä välissä täytyy juosta roskia roskiin. Pehmiskioskin esimies yrittää rauhoitella ja kehottaa meitä harkitun hallittuihin liikkeisiin. Aloittelijana ei kuitenkaan meinaa millään pysyä housuissaan. Valtava ja vaativa jono suorastaan pakottaa liikkeisiin uutta ja tarpeetontakin ripeyttä.

Viimein tuurattavamme saapuu ja pääsemme itse jäätelölle. Puoli tuntia tässä hullunmyllyssä olikin meille aloittelijoille tarpeeksi. Ehdottomat kunnioituksemme kuitenkin kioskin vakkaritekijöille. Ilman teitä leiri olisikin paljon vähemmän maukas.

Lopussa itsetehty pehmis maistuu kuitenkin makealta.

Jutun kirjoitti Nettitiimin jäsen Pietari Keskinen. Töissä huhki myös Lauri Pullinen.