Ilveksen Nettitiimi tarttui oikeisiin töihin ja sukelsi vierailupäivän kiireisimpään pestiin jäätelökioskille.

Jonoa on suorastaan absurdeissa määrin. Onkohan pehmiskoneistus kadonnut ulkomaailmasta vai mikä ihme näitä ihmisiä tässä kioskissa vetää puoleensa? Astumme sisään kuumaksi käyneeseen koppiin. Tässä ruuhkassa meille ei anneta tilaisuutta tehdä tötteröitä, vaan päädymme hoitamaan kopin taustatöitä. Kaadamme massaa pehmiskoneisiin ja pysymme poissa leirin pehmisammattilaisten tieltä.

Aargh, tämä kiire ei tänään tosiaan taida helpottaa. Hiki valuu maahan ja pehmismassa koneeseen suurissa määrissä. Yksi kioskin kolmesta pehmismyllystä imaisee kerralla sisuksiinsa noin kahdeksan litraa massaa, ja kun yhden myllyn on saanut täytetyksi voikin suurin piirtein samoin tein alkaa täyttää seuraavaa laitetta.

Koko aikaa ei meidänkään tarvitse pehmismassaa kaadella, sillä välissä täytyy juosta roskia roskiin. Pehmiskioskin esimies yrittää rauhoitella ja kehottaa meitä harkitun hallittuihin liikkeisiin. Aloittelijana ei kuitenkaan meinaa millään pysyä housuissaan. Valtava ja vaativa jono suorastaan pakottaa liikkeisiin uutta ja tarpeetontakin ripeyttä.

Viimein tuurattavamme saapuu ja pääsemme itse jäätelölle. Puoli tuntia tässä hullunmyllyssä olikin meille aloittelijoille tarpeeksi. Ehdottomat kunnioituksemme kuitenkin kioskin vakkaritekijöille. Ilman teitä leiri olisikin paljon vähemmän maukas.

Lopussa itsetehty pehmis maistuu kuitenkin makealta.

Jutun kirjoitti Nettitiimin jäsen Pietari Keskinen. Töissä huhki myös Lauri Pullinen.

Yövieraat erottaa muista vierailijoista omasta passistaan.

Vierailupäivä alkoi tänään sunnuntaina, mutta jo lauantaina saattoi nähdä ihmisiä vierailupassit kaulassa. Ilvekselle oli mahdollista saapua yövierailulle ja vieraita saapuikin kolminumeroinen määrä. Viialan Metsänkävijöiden savuun Universaaliin yövieraaksi saapunut Saara Myllynpää tuli leirille poikaystäväänsä tapaamaan.

-Halusin vain nähdä, millaista täällä on. En ole tehnyt mitään ihmeellistä, oleskellut vain ja viettänyt kesää.

Saara ei ole aikaisemmin ollut partioleirillä, joten kylmä suihku oli hänelle kova paikka.

-En oikein osannut odottaa mitään, mutta on tämä ollut ehkä parempi kokemus kuin kuvittelin.

Yönsä Saara nukkui riippumatossa, jossa oli saanut hyvät unet. Ensikertalaiselle lyhyt vierailu leirillä on sopiva aika, mutta Saara ei ole varma, pystyisikö viettämään metsässä yli viikon.

-Toisaalta miksei sitäkin voisi kokeilla.

Valkeakosken Korvenkävijöiden savusta Universaalista löytyi hieman kokeneempi yövierailija. Lippukunnassa johtajana toimiva Mikko Kiviranta ei päässyt osallistumaan pidemmäksi aikaa, joten päätti tulla keventämään muiden johtajien työlastia edes vähäksi aikaa.

-Tänään käydään vielä Mäk Kaivertajassa ja seikkailuradalla niiden kanssa, joille ei tule vieraita.

Osalta leiriläisiltä on kuulunut valitusta liian vähästä vapaa-ajasta, mutta Mikko toteaa, että sama valitus on joka leirillä. Liian paljosta vapaa-ajasta taas valitetaan, kun tulee tylsää, joten vapaa-aika on ikuinen ongelma.

-Olin positiivisesti yllättänyt, että sudenpentujen päättäjäisetkin olivat niin vahvasti sudareille suunnattu. Joskus tällaiset ovat vähän liian korkealentoisia pienemmille. Ohjelmista olen kuullut hyvää palautetta, että niihin on oltu tyytyväisiä.

Fantasia

Fantastiset säät Ilves13-leirillä sen kun jatkuvat. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että Evon leirialueeksi rajattu metsäkaistale on osa jotain kuvitteellista maata. Ei voi Suomessa olla tällaiset ilmat. Dornen aavikot ovat lähempänä tämänhetkistä säätilaa. Ihan Mordorin kuumuuteen ei ole vielä onneksi päästy.

Leiriläiset ovat osoittaneet varsin yliluonnollisia kykyjä. Helle ei ole hidastanut tahtia vaan partiolaisten yleisen tavan mukaisesti ohjelmalaaksoja on kierretty hyvässä hengessä. Sudenpennuilla oli tänään vuorossa viimeiset laaksot, kun taas seikkailijoille, tarpojille ja samoajille riittää ohjelmaa vielä moneksi päiväksi.

Sudenpentujen päättäjäisiä vietettiin Mysteerigaalan merkeissä. Siellä nähtiin leirielokuvan loppuratkaisu, ja sudenpennut vannotettiin pysymään vaiti sankari-ilvesten vaiheista. Vielä onkin hämärän peitossa, miksi aikuiset johtajat muuttuivat lapsiksi.

Fantasiaelokuvia on viime vuosina ilmestynyt varsin tiuhaan tahtiin. Kenties siksi savujen joukosta löytyy niin Ihmemaa Oz kuin Taru sormusten herrasta. Harry Potterin muunnoksia ei pysty edes laskemaan.

Mitähän ihme taikuutta tällä leirillä on käytetty, kun suihkuista tulee lämmintä vettä? Joku loitsu pitäisi tosin keksiä, jotta vessapaperi ei olisi klo 22 jälkeen loppu.

Sudenpentujen saapuessa ohjelmalavan läheisyyteen sankari-ilves Sampo Haistelija oli ottamassa heitä vastaa ylävitosia heitellen. Mysteerigaalan alussa viriteltiin äänijänteitä huutamalla studioiden huutoja. Silloin kettu viekas loikki, meillä paras meininki, näkyvyys on valtava, yhteishenki mahtava ja RRRRR…..RISNI kaikuivat Evon metsissä. Häme-huutokin kerrattiin.

Gaalan vieraat pääsivät kokeilemaan käytännössä sudenpentujen ohjelmalaaksoissa tehtyjä esineitä. Sadeputkien ja määkivien lampaiden kuoro täytti ilman juontajan käsimerkistä.

Se on salaisuus

Selvästi odottava tunnelma väreili väkijoukon keskuudessa. Avajaisissa nähdyn leirielokuvan loppuratkaisua toivottiin valkokankaalle. Ensin kuitenkin hieman kerrattiin, mitä mysteerisessä elokuvassa oli tähän mennessä tapahtunut.

Sudenpennut syttyivät spontaanisti kannustamaan Sampoa tämän sännätessä salaperäisen punapukuisen miehen perään kertausosion aikana.

Loppuratkaisukin sitten rävähti ruudulle, mutta valitettavasti siitä ei voi vielä kirjoittaa. Sudenpentujen piti nimittäin vannoa, etteivät he paljasta juonenkulkua muille, leirille jääville partiolaisille. Salassapitovala päättyi sanoihin: ”punapukuinen pahis minut vieköön” – se otettakoon tosissaan.

Mysteerigaala sinetöitiin akustiseen versioon leirilaulusta.

Noin tuhannen sudenpennun Ilves-leiri päättyy sunnuntaina.

Kuva: Virpi Väyrynen

Ennen leiriä lippukuntia houkuteltiin keräämään leirille mahdollisimman paljon ei-vielä-partiolaisia. Parhaaseen tulokseen pääsivät Stoolin Partiolaiset Ruovedeltä. Leirille osallistuneista 37 partiolaisesta peräti seitsemälle partio harrastuksena oli uusi juttu.

Viime syksynä Stoolin Partiolaisissa aloitti paljon uusia sudenpentuja. Lippukunnanjohtaja Jonnan mukaan kauden aikana uusien sudenpentujen vanhemmat olivat mukana esimerkiksi kevätretkellä.

- Kipinä saatiin syttymään ja sitä kautta saimme houkuteltua vanhempia myös leirille.

Ensimmäinen leiri on aina ensimmäinen leiri, myös aikuiselle.

- Aluksi meitä partiolaisia jännitti ei-partiolaisten mukanaolo, mutta Ilves13 on kyllä mennyt todella hyvin, Jonna toteaa.

EVP:ten työtehtäviä ovat olleet esimerkiksi sudenpentujen saattajana olo ja ohjelmalaaksossa työskentely.

Varsinkin aikuisia partiolaisia kaivataan aina lisää mukaan, mutta Jonna ei ainakaan heti kannusta vanhempia tarttumaan sudenpentujohtajan pestiin.

- Haluamme uudet aikuiset pikkuhiljaa mukaan, emmekä heti uuvuttaa uusia aikuisia, kertoo Jonna strategiastaan uusien aikuisten kanssa.

Johanna Martikainen, Marika Manninen ja Heidi Kuutti-Selkee innostuivat lähtemään mukaan leirille lapsien innostamina.

- Itse en olisi välttämättä uskaltanut päästää ensimmäisen vuoden sudenpentuani leirille, mutta mukaan lähtemällä molemmat pääsivät leirille, Heidi kuvailee.

Oma innostus leiriä kohtaan toimi kipinänä muille.

- Kun neljäkymmentä lähestyy, niin on korkea aika kokea leirielämää, Johanna naurahtaa.
Kaikille leiri on ollut positiivinen kokemus eikä suuria yllätyksiä ole tullut. Tosin leirielämän tahti on ajoittain ollut todella kiireinen. Uudet leiriläiset odottavat loppuleiriltä hieman vapaata aikaa ja mahdollisuutta tutustua leirin aikuisille suunnattuun ohjelmaan.

Muita aikuisia naiset innostavat rohkeasti mukaan.

- Varustelista kannattaa tosin aikuisenkin lukea huolellisesti läpi. Pitkä kerrasto olisi ollut tarpeen illalla, vaikka kotona ajattelikin heinäkuussa pärjäävän vähemmällä vaatetuksella, Heidi neuvoo.

Juttu on muokattu Iija Filénin tekstistä.

Kuva: Virpi Väyrynen

Ghostbustersin tunnusmusiikki soi Ylinen Rautjärven rannalla. Jos se ei kelvannut, sai musiikkitoiveensa kirjata ylös. Huomio taisi kuitenkin olla aivan muualla, kun perjantai-iltapäivällä Warnerin studion seikkailijat, tarpojat ja samoajat pääsivät osallistumaan HOO200-laakson ohjelmaan.

- Ollaan odotettu tätä ohjelmalaaksoa kaikkein eniten, mutapaini-pisteeltä tavoitettu Tammeron lippukunnan seikkailijaryhmä kertoi.

- Kaikki täällä on ollut kivaa, mutta eniten ollaan tykätty tuosta pitkästä liukumäestä ja noista Zorb-palloista.

Suurin osa laakson pisteistä oli auki kaikille kolmelle ikäryhmälle. Sen sijaan blob-jätti-ilmapatja oli suunnattu vain kaikista vanhimmille eli samoajille. Esimerkiksi Ariel-pisteen merenneidon – toisin sanoen leirikaverin – pudotusta pääsivät kokeilemaan tarpojat ja samoajat.

Korkea tyytyväisyysprosentti

Ohjelmalaakson päällikkö Kaisu Lämsä totesi HOO200:n olleen tykätty.

- Liioittelematta 98 prosenttia kommenteista on ollut positiivisia.

Laakson kymmenisen pistettä koottiin tiimin yhteistyönä. Jättiliukumäki ja Zorb-pallot olivat olleet menestys Suomen Partiolaisten Kilke-leirillä vuonna 2010, joten ne haluttiin ehdottomasti mukaan.

Näiden pisteiden ohella vesilaaksosta löytyi niin tukkijätkäilyä, melontaa kuin donitsi-lautalla seilaamista.

Tässä linkki HOO200-videoon: https://www.youtube.com/watch?v=YfmdIhYDhrs

Nettisivuille lisätään päivittäin kuvia eri ohjelmalaaksoista – ja muustakin leiri-elämästä:http://ilves.hp.partio.fi/leirin-kuvagalleriat/

Videokuvaus: Joona Halinen, Otto Virtanen ja Antti Vaahtera

Videon editointi: Joona Halinen

Valokuva: Hannu Strömberg

Paramauntin sudenpennut kerääntyivät iltapäivästä omaan studiokeittiöön pystytettyyn Okuti-laaksoon, jossa askarreltiin sadeputkia. Pahviputkeen laitetaan naulat kiinni, herneitä sisään ja kangasta pitämään päät kiinni. Putkia voi käyttää soittimena tai vaikka äänitehosteena leffassa, koska putkea heiluttaessa kuuluu sateen ääntä.

Kirsimarja Lehtinen Liekkitytöistä on saanut sadeputkensa jo melkein valmiiksi.

-Tykkään askarrella, joten tämä on ollut suosikkilaaksoni.

Kirsimarja Lehtinen esittelee vielä keskeneräistä sadeputkeaan.

Sudenpennut lähtevät huomenna vierailupäivän päätteeksi. Onni Rautoki Parolan Eräveikoista ei haluaisi vielä lähteä kotiin. Kirsimarja on samaa mieltä.

-Tavallaan on kiva lähteä, mutta haluaisin olla koko viikon täällä.

-Parasta leirillä on ollut pehmis, Onni toteaa.

Janne Koskela (vas.) ja Oiva Lappi  tekivät toisilleen samanlaiset kasvomaalaukset.

Maskigascar-ohjelmassa sudenpennut valmistavat klassisen marionettinuken kankaasta, vanusta tai puusta. Lisäksi sudenpennut saavat kokeilla maskeerausta. Tänään taitojaan kävivät testaamassa sudenpennut Foksi-laaksosta.

- Lapset suunnittelevat ja toteuttavat toisilleen kasvomaalauksia, kertoo ohjelmasta vastaava Päivi Sundman.

- Sen jälkeen heistä otetaan kuvat punaisella matolla leirielokuvan tähtien eli sankari-ilvesten kanssa.

Päivi myöntää, että sudenpentujen maskeeraustaitoja ei ole etukäteen testattu. Varmaa kuitenkin on, että luovat ja innokkaat sudenpennut saavat aikaan ainutlaatuista jälkeä. Värit ovat vesiliukoisia, mutta Päivi on sitä mieltä, että maskin saa halutessaan pitää kasvoillaan vaikka koko päivän.

OIva Lappi ja Janne Koskela Oriveden Eräsusista halusivat tehdä Suomi-Finland -kasvomaalaukset toisilleen siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme suomalaisia.

-Jos me oltaisiin amerikkalaisia, niin sitten maalattaisiin Amerikan lippu. Jos taas ruotsalaisia, niin Ruotsin lippu, pojat selittävät.

Oivan mielestä parasta leirillä on ollut nukkuminen.

-En mä muusta tykkää.

Kerttu Lahtinen Nokian Eräveikoista esittelee vasta valmistunutta marionettinukkeaan. Nuken valmistus ei ollut Kertun mielestä kauhean vaikeaa, mutta kuitenkin vähän.

Kuvat Virpi Väyrynen

Vanerilevyä, sisalnarua, metallia, rihmausnarua ja nahkaa. Näiden esineiden kimpussa oli lauantaiaamuna Universaalin studion seikkailijoita, tarpojia ja samoajia. MäkKaivertaja-ohjelmalaaksossa väännetään nimittäin Walk of Fame -tyylinen leirimuisto.

Tähtiä valmistamassa olivat myös Mäntänvuoren Partiolaisista, Karkun Samoajista ja Harjunalustan Siniveljien jäsenistä koostuva porukka. Leiriläiset olivat juuri aloittaneet omien leirimuistojensa teon, eikä tehtävä ainakaan siinä vaiheessa tuntunut liian vaikealta. Aamujähmeydestä huolimatta joukkio vakuutti laakson vaikuttavan mielenkiintoiselta.

Tulevien tähtien nimet talteen

MäkKaivertajan päällikkö Kaisan mukaan ohjelmalaakso sai innoituksensa elokuvateemaan sopivasti Hollywoodin Walk of Fame -kävelykadulta, jonne ansioituneet viihdeteollisuuden henkilöt ovat perinteisesti saaneet oman tähtensä ikuistetuksi.

Valmiiseen tähtilaattaan leiriläiset voivat kerätä toisten partiolaisten nimikirjoituksia.

- Olemme innostaneet leiriläisiä nimikirjoitusten keruuseen toteamalla, että kenties niiden joukostaan löytyy vaikkapa vuoden 2040 presidentti, vinkkasi Kaisa.

Vaeltajat ja aikuiset pääsevät kokeilemaan tähtien tekoa tänään lauantaina klo 18–20:30.

Sunnuntain vierailupäivänä leirivieraiden on mahdollista tutustua MäkKaivertaja-laaksoon ja valmistaa oma leirimuisto kolmen euron maksua vastaan. Huomiothan, että leirimuistoja on rajallinen määrä.

Lisää ohjelmalaaksokuvia: http://ilves.hp.partio.fi/leirin-kuvagalleriat/.

Kuva: Hannu Strömberg

Puolukkaa, raparperia tai variksenmarjaa. Näin arvailevat aikuiset rastilla, jossa maistellaan luonnonantimista tehtyjä mehuja. Viitisenkymmentä aikuista on kokoontunut johtajakahvilaan EVP- eli ei-vielä-partiolaisten tapaamiseen.

Mehujen lisäksi uudet aikuiset maistelivat rastilla sosetta.

-Mä olen kyllä enemmänkin kepap eli kerran partiolainen aina partiolainen, nauraa Virpi Jouttela, joka on lapsena ollut partiossa.

Leirinjohtaja Tammi kävi aluksi toivottamassa uudet aikuiset enemmän kuin tervetulleiksi leirille. Tapaamisessa puhui myös Viialan Metsänkävijöiden Erja Pentti, joka on tullut aikuisena partioon. Erja korosti, että partioon liittyessä ei tarvita mitään erikoisia taitoja. Berliininmunkin ja kahvin lomassa opeteltiin partiotapoja, kuten vasemmalla kättelyä ja peukun merkitystä. Lopuksi ryhmissä kierrettiin erilaisia rasteja.

- Ideana oli heti leirin alussa avata partion suloja ja sisäpiirijuttuja. Samalla annetaan mahdollisuus paeta leirin hulinaa ja tavata muita samassa tilanteessa olevia, tapaamisen järjestäjä ja piirin alueministeri Erika Ali-Hokka kertoo. Aluetyön tehtävänä on tukea lippukuntia aikuisten rekrytoinnissa.

Ensimmäistä kertaa partioleirillä oleva Harri Helin Oriveden Eräsusista ei ole ehtinyt tehdä ensimmäisinä päivinä muuta kuin ihmetellä. Harrin tytär halusi lähteä leirille, mutta ei uskaltanut yksin. Isän oli lähdettävä mukaan seuramieheksi.

-Ihanaa, kun saa aikuisena leikkiä, huokaa Riikka Rautkivi Kanavan Vartijoista Kimin koetta tehdessä.

-Lähdin lapsen tueksi. En olisi uskaltanut päästää yksin.

-Itse säälin lippukuntaa niin paljon, että oli lähdettävä kolmen lapsen mukaan, Santamäen Palokärkien kanssa asuva Virpi myöntää.

Kimin koetta tekemässä Juha Itkonen (vas.), Juha Hynynen, Virpi Jouttela ja Riikka Rautkivi.

Erikan mukaan EVP:tä on tullut Ilvekselle tavallista enemmän: osa lasten kanssa ja osa vain hyvän mainostuksen vuoksi. Aluetyön järjestämä EVP-tapaaminen on lähtölaukaus Tervetuloa partioon -kurssin leiriversiosta. Kurssin saa suoritettua tekemällä tehtäviä leirivihosta, joita on jaettu savuihin. Oman vihkonsa voi vielä hakea leiritoimistosta.

Juha Hynynen Hollolan Hirvenhiihtäjistä on tyytyväinen uusien aikuisten ohjelmaan.

-Lasten takiahan täällä ollaan, mutta mikäs tämän parempi tapa viettää parin viikon loma.

Osallistujat saatiin houkuteltua paikalle muun muassa herkullisilla tarjottavilla.

Kuvat Harri Halmejärvi