Scifi

No nyt on jotain todella avaruudelliset mittasuhteet täyttänyttä tapahtunut! Iltapäivästä pilvet valloittivat taivaan, eikä väreilevä helle enää hallinnut säätilaa. Illalla tipahteli jopa hieman vettä. Ehkä huomenna ei tarvita erikoishärveleitä leiriteiden pölisemisen estämiseksi.

Jonkinasteinen metamorfoosi on leiriläisten keskuudessa käynnissä. Yhä vähemmän haittaa, jos hiukset ovat sekaisin ja päällä on kolmatta päivää samat vaatteet. Nyt mennään ehkä E.T.-tasolla, saa nähdä milloin ilveskansasta kuoriutuu alieneita.

Tämä pitkien leirien elämä on siitä jännää, että vähitellen alkaa unohtaa millaista leiriporttien tuolla puolen on. Eikö muka suihkujen seinät kaikkialla ole pressuista kyhätty? Eikö omalta alueelta poistumista pidä merkitä pyykkipojalla?

Maanantaipäivä pyörähti jälleen käyntiin ohjelmalaaksoilla. Iltapäivällä leiriläiset alkoivat valmistautua huomisiin koitoksiin. Seikkailijat pelaavat Sepeliä ja tarpojat sekä samoajat kisaavat Juokse tai vuole -hengessä. Suuri joukko vanhempia partiolaisia osallistuu tapahtumaan järjestäjinä.

Illalla ehdittiin viettää savujen omaa iltaa. Ihan ohi mennen sanoen, leirialueelta löytyy sellaisiakin paikkoja kuin Apinoiden planeetta ja Star Wars Cantina.

Jos scifin yksi erityispiirre on aikamatkailu, niin huomenna on leiriläisille kyllä luvassa aika matkailu.

Eilen sunnuntaina oli leirien studioiden omien iltojen vuoro. Alla pienet maistiaiset kustakin.

Foksi: Ohjelmassa nähtiin muun muassa EVP-partiolainen osallistumassa ensimmäiselle partioreissulleen, ensiaputehtävä, loppuratkaisuäänestys sekä akustista kitaramusiikkia.

Universaali: Studiolaiset saivat päivällä kutsun Robin Hood -elokuvan joukkokohtauksen avustajiksi. Illalla sitten selvisi, ettei itse Sherwoodin metsien sankaria näkynyt missään. Robin-korvike etsittiin savunjohtajien keskuudesta taitokisan avulla. Studioillassa kuultiin myös trumpetilla säestetty leirilaulu.

Paramauntti: Studioiltaa päästiin juhlistamaan oikein katoksen alla. Leiriläisten joukossa pomppi ilves-naamoja. Partiohuudot kajahtelivat komeasti ilmaan.

Warneri: Ohjelmaa kunnioitti vierailullaan sankari-ilves Harri-Petteri. Studion valitsemaa loppuratkaisua selviteltiin. Tarjolla oli myös taukojumppaa ja illan kruunasi muokattu versio Jukka Pojan laulusta.

Kuva: Sasu Karttunen

Koostetta tekemässä olivat myös Sonja Parkkinen ja Viivi Ali-Löytty

Finnish Scout Troops Aitopartio, Aitolahden Hirvi-Veikot and Teiska-Partio can consider themselves to be lucky. They have an American guest living with them throughout Ilves13 Scout Camp. Benjamin “Ben” Prince wanted to take part as some of his Finnish friends were attending.

- We met at the World Jamboree in Sweden two years ago, Ben, who has been a scout for about ten years now, told.

- The entire Jamboree was so much fun.

He has been staying in Finland since mid-July.

- At first, when I was visiting my friends, it just rained. And now it’s plus 25 Celsius.

Ben comes from the state of Michigan and his Boy Scout Troop is 1615 Royal Oak. Nevertheless, he has not limited his scouting experience to his homeland. After Sweden, he travelled to South Korea where the 13th National Jamboree was held at Goseong, Gangwon Province in 2012.

- I learned a lot about South Korean manners. We got a chance to hike to a mountain. The nature there was astonishing, Ben described.

- Scouting was definitely different but I did not learn that much about the system.

Ben has noticed that Finnish and American scouts do have their differences as well. The system in Finland is age-based whereas in the States scouts need to complete requirement to move up the ladder. Cub Scouting is for the youngest members and Eagle Scouts have achieved the highest rank attainable.

One may think that American scouting is strictly divided into boy and girl troops. However, Venturing is for both men and women. In addition, they have their fair share of Sea Scouts.

Besides spending time with his friends and familiarising himself with Ilves13, Ben has been working in one of the sub camp kitchens.

- It was a bit confusing. Mainly because everybody else spoke Finnish, he admits.

Samoajaikäiset työskentelevät muutamana päivänä kesätöissä pitkin Ilves13-leiriä, ja panoksestaan he saavat kiitokseksi työtodistuksen. Ulkoisessa viestinnässä työskennellyt Carolina Jyrkinen kävi kyselemässä muilta samoajilta heidän leiripestistään ja mahdollisista muista leirin ulkopuolisista kesätöistä.

Ella:

- Olen ollut täällä leirillä kesätöissä Cafe Juurakon Huldassa. Kivaa on ollut ja porukka on mukava. Ei ole muita kesätöitä.

Maria:

- Olen leirillä kesätöissä pehmiskioskilla. Täällä on ollut tosi kivaa. Olen ollut myös kuntamme S-Marketissa, seurakunnan leirillä ja rippikouluisosena. Hain töihin ihan hakemuksilla, ilman suhteita.

Nita:

- Olen täällä leirillä kesätöissä pehmiskioskilla. On ollut kivaa. Minulla ei ole muita kesätöitä.

Anna:

- Olen ollut täällä kesätöissä saattajana ja Risneyn keittiöllä. On ollut ihan ok. Tosin ei ollut kovin mukavaa odotella laaksoissa kirmailevia lapsia. Keittiöllä on kuitenkin ollut mukavaa. Olen ollut myös kunnan kautta päiväkodissa kesätöissä, johon hain ihan hakemuksella.”

Hanna:

- Olen töissä leirilehdessä. Alkuun oli vähän jännää mennä yksin haastattelemaan tuntemattomia ihmisiä, mutta nyt kun juttuun on päässyt sisälle niin tämähän on ollut kivaa. Luulen, että tästä on myös hyötyä tulevaisuudessa. Olen ollut myös kunnan kautta kesätöissä leikkikenttätoiminnassa ja kotona. Leikkikenttätoimintaan hain hakemuksella, mutta kotiin pääsin kesätöihin luonnollisesti ihan suhteilla”, Hanna naurahtaa.

Perheleiri Risneyssä majoittuu monia pieniä lapsia perheineen. Pääsimme tekemään haastattelun perheleiriin majoittuneesta Kaisasta.

- On ollut mukavaa ja täällä on hyvä tunnelma. Kokonaisuus on toimiva ja vessat ovat olleet positiivinen yllätys. Ei haise, Kaisa kertoili.

Hänen mielestään leiri on ollut hyvällä paikalla, sillä mihinkään toimipisteeseen ei ole pitkä matka.

- Nyt kun sudenpentujen leiri on virallisesti ohi, pääsemme pitämään enemmän omaa vapaa-aikaa perheen kesken ja menemään yhdessä vaikkapa uimaan, Kaisa ilmaisi mielipiteensä leiristä.

Voimme siis todeta, että onnistunut kokonaisuus.

Jutun kirjoitti samoajatehtävässä ollut Carolina Jyrkinen.

Kuva: Mika Holm

Maanantaiaamuna Paramauntti-studion suoritusvuorossa oli Ihmeidentekijät-ohjelmalaakso. Laaksossa oli kolme erilaista pistettä, Grafiikka, Kuva ja Maskeeraus. Ohjelmapaikalta tavoitettu Maskeerausmestari Henna Hyytiäinen tarkensi, että hänen pisteensä jakautui vielä kahteen osaan, itse maskeeraukseen ja näyttelemiseen.

- Täällä saa maskeerata erilaisia haavoja. Ohjeita löytyy pisteeltä, mutta leiriläisillä itsellään on ollut todella hyviä ideoita, Henna kiitteli.

Oman maskeerauksensa olivat juuri aloittaneet Stoolin Partiolaisista, Ilvespartiosta ja Jämsän Jokipartiosta koostuva joukko. He totesivat laakson vaikuttavan lupaavalta. Ennakkotehtävänä valmistetun kenkälaatikkokameran ulkokuorikin oli säilynyt ehjänä Ilveksen vilskeessä.

Huolellisuus on valttia

Kuva-pisteellä työskentelivät Juha Kuusjärvi ja Heli Mäki, jotka olivat pestautuneet laaksoon leirin aikana. Pisteellä valmistettiin kenkälaatikkokamera loppuun, otettiin kuvia ja kehitettiin ne pimiössä.

- Huolellinen työ teettää täällä tulosta. Mitä pimeämpi laatikon sisusta on, sen parempia kuvia sillä tulee, kaksikko kertoi.

- Todella aurinkoisesta säästä johtuva kirkas päivänvalo asettaa sekin oman haasteensa. Kuvakohteita kannattaisi etsiä paikasta, jossa on hieman varjoa.

Ohjelmalaaksot pyörivät maanantain jälkeen vielä keskiviikkona ja torstaina. Huomenna tiistaina seikkailijat osallistuvat Sepeli-peliin ja tarpojat sekä samoajat Juokse tai vuole -kisaan.

Kuvat: Henna Hyytiäinen ja Hannu Strömberg

Poppis (vas.) ja Pata ovat kokeneet enemmän kuin mitä suurin osa ihmisistä tulee koko elämänsä aikana kokemaan. Uskoisitko, että miehet ovat aloittaneet partion vasta teini-iässä?

Ylen Partiomestari -sarjan kuvaukset on saatu päätökseen, ja kuvaustiimi lähti samoihin aikoihin leirin sudenpentujen kanssa. Ensimmäinen jakso esitetään kakkosella lauantaina 10.8. klo 9.30 ja sarjaa esitetään kuusi jaksoa. Sarjan tuomarit ja partioässät Patrick ”Pata” Degerman ja Poppis Suomela ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

-Sarja on positiivinen, innostava ja siinä korostuu yhteistyön merkitys. Hyvää palautetta tulee varmasti paljon, Pata sanoo.

Tosi-tv -sarjoja kritisoidaan paljon niiden epätodenmukaisuudesta, mutta molempien mielestä ohjelma antaa oikeanlaisen kuvan partiosta.

-Totta kai siinä on tiettyä telkkarimaisuutta, mutta millaisen kuvan katsoja siitä saa, on korvien välissä, Poppis toteaa.

Muista kisoista poiketen Partiomestarista ei ketään tiputeta, Poppis kertoo, että ohjelmassa näytetään monipuolista kuvaa partiosta. Kuvaustiimi on kuvannut Ilves13-leirin arkea ja lisäksi tuodaan esille partiolaisille tärkeitä arvoja.

-Joukkueissa on aivan mahtavia tarpojia ja tyyppejä, Poppis kehuu ja Pata nyökkää vieressä.

”Erittäin hyvä kahvila”

Poppis ja Pata ovat viettäneet aikaa lähinnä kuvausalueella, joka on hieman erillään itse Ilveksestä, mutta kahvilassa on ehditty piipahtamaan korvapuustilla.

-Erittäin mukavaa on ollut ja leiri näyttää hyvältä. Kahvila oli erittäin hyvä ja korvapuustit erityisesti.

-Isot ohjelmat ovat parhaita, joissa on koko jengi koolla. Siellä on parhaat fiilikset ja partion voima näkyy isossa joukossa, Poppis kertoo parhaaksi partiomuistokseen.

Padan paras partiomuisto taas liittyy erääseen tyttöön.

-Olin ekalla leirillä. Näin yhden nätin tytön ja siinä sitten seurailtiin toisiamme pari vuotta. Nykyään tämä nätti tyttö on vaimoni.

Partiolaisilla on valmiudet lähteä vaativallekin reissulle

Niille, joille Pata ja Poppis ovat vielä tuntemattomia kerrottakoon, etteivät he ole vain aktiivisia partiolaisia. Löytöretkeilijä-Pata on kiivennyt yli 200 vuorelle, joista viidelletoista Pata on kiivennyt ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Retkeilykohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Amazonin sademetsä ja Etelämantereen jäätikkö. Poppis taas on naparetkeilijänä ainoa suomalainen, joka on hiihtänyt molemmille navoille ilman ulkopuolista tukea sekä maailman 12. ihminen, joka on onnistunut tässä.

-Partiossa ja tutkimusmatkailussa on molemmissa oltava hauskaa. Jos tekemisestä ei nauti, ei siinä ole mitään järkeä, Poppis toteaa.

-Retkillä ei pärjää yksin, kuten ei täälläkään. Pitää osata pitää itsestään ja toisista hyvää huolta, Pata säestää.

Kokeneet retkeilijät arvioivat, että suurimmalla osalla partiolaisista on jo valmiudet lähteä vaativille reissuille. Partiolaisilla on varusteetkin valmiina, kun taas niin sanotuilta tavallisilta ihmisiltä saattaa puuttua kumisaappaat.

-Jopa nuorilla tarpojilla on perusvaatimukset kohdillaan. Sudaritkin oppivat paljon ollessaan neljä päivää metsässä, Poppis sanoo.

Pata ja Poppis kannustavat tutkimusretkeilystä kiinnostuneita nuoria aloittamaan läheltä ja sen jälkeen laajentamaan kokemuksia kauemmas ja vaativampiin paikkoihin.

-Pikku hiljaa hyvä tulee. Ensin kannattaa aloittaa Lapista, sitten Ruotsi, Norja ja yhä kauemmas kartalla, Pata neuvoo.

-On opittava pitämään huolta itsessään eri olosuhteissa. Retkeilyä pitää siis tehdä niin talvella, keväällä, kesällä kuin syksylläkin, jotta pärjää helteissä ja pakkasessa, vinkkaa Poppis.

Partio antaa hyvän alkusysäyksen reissaamiselle ja miehet ovat erinomainen esimerkki siitä, ettei partiota tarvitse aloittaa ala-asteella päästäkseen joukkoon ja voidakseen tulla hyväksi selviytyjäksi. Poppis aloitti partion samoajaikäisenä ja Pata 13-vuotiaana. Innokkuus vaikuttaa siis enemmän kuin ikä. Miesten viimeinen vinkki kaikille partiolaisille ja retkeilijöille on yksinkertainen.

-Kukaan ei tuu käskemään sua reissuun, itse on otettava ensimmäinen askel.

Kuva Virpi Väyrynen

Draama

Sanotaan, että draama on laaja-alaisin elokuvatyylilaji. Sen alle luetaan niin ihmissuhde-, urheilu-, elämäkerta- kuin rikoselokuviakin. Tärkein erityispiirre on henkilöhahmojen ja tapahtumien realistisuus. Draamaelokuvat voivat siis käsitellä koko elämän laajaa kaarta.

Eräs Ilveksen draaman kaari tuli tänään päätökseensä kun sudenpennut lähtivät kotia kohti. Toivottavasti poistuminen oli heille draamaelokuvien tyyliin sopivasti melodramaattinen – eli erittäin tunteellinen – muttei traaginen.

Muiden leiriläisten Ilves-elämä ei ole vielä edes puolivälissä. Draamojen juoni keskittyy usein henkilöhahmojen kasvuun ja kehitykseen. Pitkä partioleirihän on mitä mainioin luonteen kasvattaja. Kun seisoskelee ruokajonoissa, hytkyy bajamajassa ja kieppuu itsensä solmuun makuupussissa, osaa jälleen arvostaa päivittäisiä ”itsestäänselvyyksiä” ihan uudella tavalla. Toisaalta Ilveksen tarjoamat harvinaiset kokemukset vahvistavat leiriläisten itsetuntoa.

Draamoissa kuvataan usein vaikeita elämäntilanteita, joita miltei kolmentuhannen vierailijan saapuminen näin vierailupäivänä olisi voinut sisältää. Onneksi päivän tyylilaji ei tältä osin osunut kohdalleen, vaan päivä sujui kuin pehmisjonon eteneminen.

Draamaelokuvia esiintyy hieman harvemmin leirisavujen nimissä, mutta sellaisia kuin Länsirintama ja Gladiator-elokuvan nimeen viittaava Gladios et Gladiolus on bongattu.

Toisaalta hyvä, että tämä draama-teemainen päivä on painumassa mailleen. Mitä vähemmän draamaa sen parempi.

Hieman ennen aamukymmentä Ilvessuoraa pitkin tepastelivat vierailupäivän ensimmäiset vieraat. Eipä siinä kauaa kestänyt, kunnes Ilveksen kävelytiet olivat täynnä leiriläisten omaisia, ystäviä ja tuttuja. Vierailijoiden lukumäärä kipusi 2 700 asti.

Hyväntuulista puheensorinaa kuului pitkin Evon leirialuetta.

- Aivan mahtava leiri! Ei voi käsittää, että tänne on saatu tämmöistä aikaan.

Päivä antoi leiriläisille mahdollisuuden toimia vieraidensa opastajina. Lapset ja nuoret kuljettivat hämmästeleviä perheenjäseniään pitkin savuja, studioita ja ohjelmalaaksoja. Käsienpesupaikalla sudenpentu opasti nuorempaa, ei ainakaan vielä partiossa olevaa sisarustaan hanojen oikeaoppisesta käytöstä.

Aamupäivällä HOO200-laakson rannalla kävi kuhina. Moni halusi nähdä esimerkiksi blob-ilmapatjan ja jättiliukumäen. Sen nähdäkseen piti kävellä jyrkähkö polku ylös asti. Eräs seikkailijaikäinen leiriläinen huomauttikin vanhemmalleen:

- Varo juuria!

Hernesoppa maistui

Marjatantaipaleella vastaan kävelivät Satu Enwald, Seppo Ilva ja Tuomo Ilva. He olivat tulleet tapaamaan Aitopartion lippukuntaan kuuluvia leiriläisiä. Kolmikko kertoi hymyillen vierailevansa ensimmäistä kertaa näin suurella leirillä.

- Kaikki vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tapahtuma on järjestetty sujuvasti. Lounaallekin pääsi ilman ongelmia, he totesivat.

- Ja hernesoppa oli oikein hyvää.

Päivän aikana esimerkiksi kahvila Juurakon Huldaan ja pehmiskioskille muodostui varsin mittavia jonoja. Ihmetystä vieraiden keskuudessa herätti se, kuinka nopeasti ostokset saatiin kuitenkin tehtyä.

Tähti muistoksi

Mäk Kaivertaja -laakso oli avoinna vierailijoille klo 11:30–15. Kello 13 mennessä leiritähden oli käynyt tekemässä yllättävän moni. Ohjelmalaakson työntekijät totesivat, että työpisteillä oli ollut koko ajan porukkaa. Osa oli saapunut paikalle jo ennen laakson aukenemista.

Juuri tehty leiritähti kädessään olivat myös Heidi ja Risto-Matti Lehto, jotka vierailivat Harjun Poikien lippukunnan luona. He olivat suunnitelleet jo ennen Evolle saapumista käyvänsä Mäk Kaivertajassa. Laaksoon oltiin tyytyväisiä.

- Pisteet olivat monipuolisia ja hyvin ohjattuja, kehui Heidi.

- Oli hyvä, ettei täällä ollut pelkkää askartelua. Mukaan oli sekoitettu hieman fysiikkaa ja kemiaa, Risto-Matti jatkoi.

Kiitosta sai myös se, että laaksosta sai vinkkejä tekovaiheiden toteuttamiseen kotioloissa.

Aurinkoisesta säästä nauttineet vierailijat poistuivat Ilvekseltä klo 16:30 mennessä.

Kuvat: Virpi Väyrynen

Isojen leirien ohjelmaan kuuluvat perinteisesti lintukansan kokoontumisajot eli Ko-Gi -tapaaminen. Sunnuntai-iltapäivänä Oscar´siin vaelsi yli 60 partiojohtajien jatkokurssin suorittanutta tapaamaan vanhoja ja uusia ystäviä.

Oscar’s tuli Ko-Gi -porukasta täyteen, ja atmosfääri oli lämmin, jopa kuuma.

Ko-Gi-ryhmän puheenjohtaja Timo ”Mudi ” Muttonen muistutti kokeneita johtajia siitä, että monikulttuurisuus ja avoimuus ovat partiolle elinehto.
- Meidän pitää olla valmiita ottamaan mukaan kaikki, jotka jakavat partion arvopohjan, Mudi muistutti.
- Muuten järjestömme näivettyy.

Mudi haastoi johtajat viemään avoimuutta eteenpäin kaikessa partiotoiminnassa ja miettimään, miten omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että saamme lisää lapsia ja aikuisia mukaan partioon.

- Monikulttuurisuus tarkoittaa myös sitä, että ymmärretään ja hyväksytään naapuripiirin ja naapurilippukunnan kulttuuria.

Pullatkin oli koristeltu teeman mukaan.

Kolmiapila-Gilwell -kurssin suorittaneet johtajat laitettiin palvelutehtävänä miettimään, millä eväillä partio pärjää tulevaisuudessa. Keskustelun tuotoksia on tarkoitus käyttää hyväksi talven aikana etenevässä pitkän tähtäimen suunnittelussa, joka tulee Suomen Partiolaisten jäsenkokouksen hyväksyttäväksi ensi syksynä.

Matti ja Henna saivat kurssin suoritetuksi ja Ko-Gi-huivin ja nappulat kaulaansa.

Ko-Gi-tapaamisessa ”nappulat” eli Ko-Gi -koulutuksen suorittamisen tunnukset saivat Henna Heikkilä Liekkitytöistä Hämeenlinnasta ja Matti Nurmi Lahden Sinisistä.  Tapaaminen päättyi leikkimieliseen lintutietovisaan.

Osallistujia viihdyttivät myös sumopukuihin sonnustautuneet Teemu Keso ja Mikko Roininen, jotka markkinoivat Japanin Jamboreeta vuonna 2015.

”101 lintuharrastuksen kultaista sääntöä” -kirjassa sanotaan seuraavaa: ”Lintuharrastuksen maailmassa onni hymyilee useimmin ja säännöllisimmin niille, jotka käyttävät aikaa ja vaivaa ollakseen oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä oikeassa tilassa ja oikein varustautuneena hyödyntääkseen tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla.” Tämä kultainen ohje kuultiin tapaamisen aluksi, ja siinäpä riittää pohdittavaa meille kaikille.

Kuvat: Virpi Väyrynen