Juokse tai Vuole -kisan ja Sepelin jälkeen väsyneet leiriläiset kokoontuivat päälavan eteen messua varten. Mukana meiningissä oli Lissu Cheerleader. Sateisesta tunnelmasta huolimatta yhteislaulu lämmitti leiriläisten mieltä, vaikka laulujen nimet olivatkin pilvisellä säällä hieman ironisesti Taivas auki ja Meille aurinko paistaa.

Leirijumalanpalveluksen pappi kyseli yleisöltä leirikokemuksista: kaikki nostivat kätensä ylös merkkinä siitä, että heillä oli ollut edes vähän kivaa leirillä. Moni myönsi kokeneensa Ilveksellä jotain ainutlaatuista ja lähes kaikki olivat tutustuneet uuteen kaveriin. Muutamalta oli myös valitettavasti puhtaat kalsarit loppu.

Iso osa viittasi merkiksi siitä, että oli saanut uusia kavereita leiriltä.

Messussa luettiin otteita muun muassa Matteuksen evankeliumista sekä kiitettiin rukouksessa leiristä, uusista ystävistä, toivottiin viisautta piiritoimijoille ja muille johtajille sekä riittävästi johtajia ja tiloja partiotoimintaan. Lisäksi lausuttiin uskontunnustus ja Isä meidän-rukous. Poistumista odotellessa laulettiin ”Me leirillä eletään”, vaikkakin hieman uudehkoilla sanoituksilla.

Pappi Mikko Sulander kertoi jännittäneensä esiintymistä, koska ei hän ei ollut odottanut lavaa ja isoa screeniä, jolle lavan tapahtumia kuvattiin.

-En ole aiemmin pitänyt messua tällaisessa paikassa. Tuntui, että yleisö seurasi intensiivisesti ja välittyi olo, että kaikki halusivat pitkän päivän jälkeen hiljentyä.

Messun pappi Mikko Sulander piti päälavan aluetta jumalanpalvelus paikkana käsittämättömän hienona.

Samaan aikaan toisaalla

Messun aikana järjestettiin muiden uskontokuntien edustajille ja kirkkoon kuulumattomille oma tilaisuus. Aluksi listattiin itselle kymmenen tärkeintä asiaa elämässä, jonka jälkeen kuljettiin Hiljaisuuden polku. Polun aikana luettiin tekstejä, jotka herättivät pohtimaan oman listan tärkeitä asioita, ja pikku hiljaa joka pisteellä yliviivattiin yksi pois. Lopuksi kirjoitettiin kirje itselle viimeiseksi jääneen, kaikista tärkeimmän asian pohjalta. Osallistujat saavat kirjeet postissa vuoden kuluttua.

Kuvat Virpi Väyrynen