Kauhu

Viimeinen kokonainen päivä on monenlaista horroria täynnä. Päällimmäinen kauhun tunne lienee tieto Ilveksen päättymisestä. Nopeastipa tulivat leiripäivät plakkariin.

Ohjelmalaaksot pyörivät tänään aamupäivällä viimeistä kertaa. Ja sitten on vuorossa se toinen kauhistus: purku, se ikuinen purku. Tässä vaiheessa alkaa yleensä ottaa todella paljon päähän kaikki ne hienot rakennelmat, joiden tekemiseen on käytetty miljoona naulaa. Nobelin rauhanpalkinto sille, joka keksii automaattisen naulanirroituslaitteen. Ja miksi omat köytökset ovat aina umpisolmuja?

Ja sitten se rinkan uudelleen pakkaamisen hirvitys. Mistä sitä kamaa on kertynyt näin paljon leirillä? Hyvin mahtui kaikki mukaan ensimmäisenä leiripäivänä. Nyt tarvitsisi toisen rinkan tavaroille. Lisäksi ainakin vaatteet ja pyyhe ovat sen verran likaisia, että ne saattavat alkaa elää.

Toisaalta on kai hyvä, että välillä pääsee seikkailemaan sivistyksen keskelle. Zombie-look alkaa olla aika vahva trendi Ilvessuoralla. Lisäksi täällä metsässä pyöriessä voi tuntea olevansa osa partioversiota Blair Witch Projectista.

Onneksi leirin viimeinen ilta ja yö eivät ole kauhua vaan iloa täynnä.

Päätän tämän Lopputeksti-palstan nyt Kultainen Sampo -gaalan elokuvan lopputekstin sanoihin: Nähdään seuraavalla Ilveksellä!