Lisäksi kirjan tekemiseen eli juttujen tuottamiseen leirillä on osallistunut koko sisäisen viestinnän tiimi, etenkin toimittajamestari Anni Ylinen. Joitain juttuja saattaa tulla myös kesätyöpestissä olleilta samoajilta. Muistokirjan kuvat ovat pitkälti ulkoisen viestinnän valokuvaajien sekä sisäisen viestinnän itsensä ottamia.

Elämyksiä sekä kulutetut vessapaperi-kilometrit

- Tarkoitus on koota viihdyttävä, koko perheelle suunnattu muistokirja. Visio on alusta pitäen ollut tehdä hieman erilaisempi teos aikaisempiin leirikirjoihin verrattuna, kertoo Retku.

- Jutut ovat ”uutismaisempia”. Emme pyri kuvaamaan kaikkea Ilveksellä tapahtunutta ja esittelemään koko leiriohjelmaa, vaan poimimaan kiinnostavia asioita ja taittamaan kirjan aikakauslehtimäiseen tyyliin.

Retkun mukaan muistokirjan sivuilta tulevat välittymään Evolla kerttyneet mahtavat fiilikset, kokemukset sekä elämykset. Teos sisältää paljon kuvia, haastatteluita ja juttuja. Moni leiriläinen voikin bongata kirjasta itsensä.

- Kirjan avulla pystytään myös muistelemaan koko leirin tekoon liittyvää prosessia. Tarkoitus on ottaa huomioon jokainen osa-alue ja tarkastella Ilvestä kokonaisuutena. Muistokirja nostaa esille sellaisiakin puolia, jotka eivät leiriläisille välttämättä näy. Näitä ovat esimerkiksi huoltoon ja muonitukseen liittyvät seikat, Retku paljastaa.

- Tietenkin ymppäämme mukaan kiinnostavaa nippelitietoa siitä, kuinka monta kuppia kahvia myytiin tai montako kilometriä vessapaperia kului. Luonnollisesti fanitamme myös Sampo Haistelijaa.

Kaikkien leiriläisten ulottuvilla

Valmis muistokirja tulee olemaan noin 80-sivuinen paketti. Jokainen leiriläinen pääsee vähintäänkin sen sähköiseen versioon käsiksi. Mitä luultavimmin halukkaat voivat tilata kirjan myös painettuna opuksena.

- Painetun muistokirjan hintapolitiikka on vielä hieman kesken. Edullisuus on kuitenkin päämääränä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus saada se, toteaa Retku.

Sisäinen viestintä keräsi lähes kaiken sisällön talteen Ilveksen aikana. Muistokirjan koostaminen on tällä hetkellä vielä kesken. Juttuja oikoluetaan, leirin jälkeisiä lukuja kerätään ja teosta taitetaan asiaan kuuluvalla hartaudella, sillä tekijöiden rakkaus hyvään journalismiin ja kauniisiin asioihin halutaan näkyville lopullisessa tuotoksessa.

Muistokirjan valmistumisesta tiedotetaan Ilveksen internet-sivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä lippukunnille lähetettävän postin avulla. Teos pyritään saamaan valmiiksi loka-marraskuun aikana.

- Itse ainakin toivon sitä joulupukilta, Retku vinkkaa.

Kuva: Harri Halmejärvi

Leirielämä voi silti pitää vielä lujassa otteessaan. Alta löydät 13 kohtaa, joiden esiintyminen saattaa olla normaalia piirileirin jälkeen.

1. Käyt syömässä suositussa ruokapaikassa vain päästäksesi hieman jonottamaan.

2. Lounas ja keitto ovat sinulle synonyymeja.

3. Otat ruokailuvälineesi mukaan kahvilaan.

4. Pehmis, pakko saada pehmis!

5. Et tajua vetää vessaa.

6. Olet vaihtanut suihkuhanan bideesuihkuun.

7. Lämmin vesi, mitä se on?

8. Kutsut kotiasi savuksi.

9. Makuupussi ja -alusta ovat syrjäyttäneet sängyn.

10. Lataat kännykkäsi vain työtehtävän jälkeen.

11. Ihmisjoukossa katseesi etsii sankari-ilveksiä.

12. Lempilukemisiasi ovat nykyään Kalevalan Sammon ryöstö -osio sekä Topeliuksen Sampo Lappalainen -satu.

13. Mietit, mitä kaikkea teet tänään partiokavereidesi kanssa.

Kuva: Mika Holm

Tarpoja-ikäryhmän leirillä suoritettava majakka-kokonaisuus saa siis kunnon lopetuksen. Leirin jälkitoimet kun ovat osa heidän tehtäviään. Monipuolista telttojen kuivausta on ainakin luvassa.

Ilvesläiset poistuvat Evon leirialueelta aalloittain. Ensimmäiset linja-autot kurvaavat Ilvessuoralle puolen päivän maissa. Viimeiset lippukunnat lähtevät liikkeelle iltapäivän aikana.

Virallisen leiriosuuden jälkeen alkaa Ilves13-purkuleiri. Tarkoitus olisi saada purettua leiriorganisaation rakennelmat maanantaihin mennessä.

Kuva: Mika Holm

Viimeinen kokonainen päivä on monenlaista horroria täynnä. Päällimmäinen kauhun tunne lienee tieto Ilveksen päättymisestä. Nopeastipa tulivat leiripäivät plakkariin.

Ohjelmalaaksot pyörivät tänään aamupäivällä viimeistä kertaa. Ja sitten on vuorossa se toinen kauhistus: purku, se ikuinen purku. Tässä vaiheessa alkaa yleensä ottaa todella paljon päähän kaikki ne hienot rakennelmat, joiden tekemiseen on käytetty miljoona naulaa. Nobelin rauhanpalkinto sille, joka keksii automaattisen naulanirroituslaitteen. Ja miksi omat köytökset ovat aina umpisolmuja?

Ja sitten se rinkan uudelleen pakkaamisen hirvitys. Mistä sitä kamaa on kertynyt näin paljon leirillä? Hyvin mahtui kaikki mukaan ensimmäisenä leiripäivänä. Nyt tarvitsisi toisen rinkan tavaroille. Lisäksi ainakin vaatteet ja pyyhe ovat sen verran likaisia, että ne saattavat alkaa elää.

Toisaalta on kai hyvä, että välillä pääsee seikkailemaan sivistyksen keskelle. Zombie-look alkaa olla aika vahva trendi Ilvessuoralla. Lisäksi täällä metsässä pyöriessä voi tuntea olevansa osa partioversiota Blair Witch Projectista.

Onneksi leirin viimeinen ilta ja yö eivät ole kauhua vaan iloa täynnä.

Päätän tämän Lopputeksti-palstan nyt Kultainen Sampo -gaalan elokuvan lopputekstin sanoihin: Nähdään seuraavalla Ilveksellä!

Leiriläiset odottivat hyvässä hengessä päättäjäisten alkua aaltoja tehden ja taustalla soivien elokuvien tunnusmusiikkeja kuunnellen. Kun näytöltä alkoi näkyä elävää kuvaa leirialueelta ja ohjelmalavalta, joukkio tiesi gaalan kuvitteellisen esiripun pian avautuvan.

Palkintoja ja erikoisreportaaseja

Päättäjäiset starttasivat avajaisista tutulla tyylillä. Jaakko Varpunen räppäsi muiden sankari-ilvesten laulaessa taustalla. Sitten alkoi itse Kultaisilla Sampoilla palkitseminen. Pystejä jaettiin sekä parhaasta lavastuksesta että erikoistehosteistakin. Jakajina toimivat niin leirin staabi kuin Batmankin.

Välillä nähtiin leirille saapuneen erikoisreportteri Risto-Matti-Pekka Ala-Mälkiänkosken katsaus Ilves13-leirin kulisseihin. Reportaasi päättyi seikkailijoiden Sepelin lopetusnumerossa filmattuun marssi- ja tanssikokonaisuuteen.

Gaala huipentui parhaan elokuvan palkinnon jakamiseen. Jokaisen lippukunnan piti tehdä leirin ennakkotehtävänä loppuratkaisu Ilves13 the Movie -filmiin.

Ja loppuratkaisu on…

Palkinnon pokkasi Universaali-studion savussa numero 20 asustelleet Aurinkovuoren Vartijat, joiden loppuratkaisun mukaan sankari-ilves Maija Yy erotettiin partiosta, ja tästä syystä hän lyöttäytyi yhteen puna-asuisen pääpahiksen, Raimo Vormiston, kanssa. Pääpahis kun oli nuorempana virheellisesti erotettu partiosta puiden kaatamisen nojalla. Metsähallituksen laskut vaivasivat kuulema yhä edelleen. Elokuvan lopussa molemmat kuitenkin päästettiin osaksi partio-organisaatiota.

Tämän jälkeen nähtiin elokuvan virallinen loppu. Vinkkinä leiriltä sunnuntaina poistuneille sudenpennuille: nyt voitte puhua kaikesta Mysteerigaalassa näkemästänne. Virallisessa lopetuksessa paljastettiin punapukuisen Vormiston olleen jääkiekkoilija, joka oli kaunainen partiota kohtaan. Harrastus kun vei kaikki parhaat pojat pois lätkäpiireistä.

Tilanne kuitenkin ratkesi sankari-ilvesten hyväksi jättiläiseksi kasvaneen Jaakko Varpusen ja Timo Jutila -hämäyksen ansiosta.

Loppuratkaisun jälkeen leirilaulua hoilattiin laulun tehneen bändin säestyksellä pariin otteeseen, Häme-huuto ulvottiin ja Juokse tai Vuole -kisan tulokset kerrottiin. Kiitokseksi ilves-elokuvan toteutuksesta huudettiin MerZille. Viimeisiä kertoja kajautettiin ilmoille myös studioiden omat huudot.

KULTAISEN SAMPON VOITTAJAT

Paras puvustus
- Savu 35, Top Gun

Paras lavastus
- Savu 20, merirosvolaiva

Paras tekniikka
- Ravintola Tilhi

Leirin elämäntyöpalkinto
- Retku ja Jamo, partiopariskunta

Paras tehoste
- HOO200-ohjelmalaakso

Paras erikoistehoste
- Spa & La Taamo

Paras elokuva
- Universaali-studio, savu 20, Aurinkovuoren Vartijat

Katso Juokse tai Vuole -kisan tulokset: http://ilves.hp.partio.fi/juokse-tai-vuole-kilpailun-tulokset/.

Kuvat: Virpi Väyrynen

Näin syntyi ajatus Junior Mäster Tseffin järjestämisestä. Nokialaiset pääsivätkin testaamaan ruoanlaittotaitojaan merirosvolippujensa liehuessa.

Tarjolla oli pääruoaksi pasta carbonaraa ja jälkiruoaksi kuningatarkiisseliä kermavaahdolla.

Kuvat: Jussi Järvinen

Risney järjesti omat leiriolympialaisensa viimeisenä kokonaisena leiripäivänä. Kilpailijat ottivat osaa neljään eri lajiin.

Ensimmäisenä lajina oli ”Hessu Hopon rennompi keihäänheitto”. Keihäänä toiminut lötkö-pötkö lensi usein komeassa kaaressa, joskus jopa katsomoon asti. Vauhdinottomatka pidentyi pari kertaa maratoniksi, mutta se ei leikkimielisissä leiriolympialaisissa haittannut.

Kahtena seuraavana lajina olivat ”Mikki Hiiren muotokuva” sekä ”Pelle Pelottoman petankki”. Ensiksi mainitussa piirrettiin Mikki Hiiri sokkona muiden lapsien avustaessa kilpailijaa. ”Pelle Pelottoman petankki” oli tarkkuusheittoa. Kanadan joukkue sai pallon, eli muovisen pääsiäismunan, muutaman kymmenen sentin päähän merkistä.

Olumppialaiset huipentuivat moniotteluun, joka tunnettiin nimellä ”Karhukoplan ryöstöretki”. Lapset juoksivat innoissaan Ilvessuoralle, jossa finaalilaji käytiin. Aluksi joukkueiden tuli kasata puunpalasista tikkaat, joilla Karhukopla pääsisi ikkunasta sisään. Seuraavaksi joukkueen piti kerätä kymmenen jalokiveä, ja väistää poliisia niin, etteivät nämä huomaisi koplan ryöstäneen jalokivet. Poliisien ankarasta tuijotuksesta huolimatta kukaan ei jäänyt kiinni.

Kun viimeinenkin joukkue oli saanut jalokivensä maaliin, Risneyn leiriolympialaiset päättyivät. Ennen sitä oli kuitenkin kilpailun suojelijan, Santos Risnipouloksen kättely ja herkkupalkinnon saanti. Kaikki olivat voittajia. Kysyttäessä, oliko perheleiriläisillä hauskaa, vastaus oli selkeän yksioikoinen.

- Joo!

Jutun kirjoitti samoajapestissä ollut Sonja Fallström

Kuva: Sonja Fallström

- Lapissa järjestetään vähän piirileirejä, ja ne ovat myös pienempiä. Nyt lippukunta pääsee isommalle leirille, johtaja Anis Kuuselainen kertoi.

Leiriläiset Emma, Anni ja Saku sanoivatkin lähteneensä Ilves13-leirille, jotta pääsisivät isommalle leirille. Myös leirielämä kaukana etelässä on ollut Inarin Tunturisusille uusi ja hieno kokemus.

- Onneksi mukava johtaja sai puhuttua lähtemään tälle Ilvekselle, ryhmä kiitteli.

Uusia kavereita Tunturisudet olivat saaneet paljon. Kivaa oli ollut, ja varsinkin ohjelmia kehuttiin ihaniksi.

Jutun kirjoitti samoajatehtävässä ollut Sonja Fallström

Kuva: Virpi Väyrynen

Komediaelokuvien erityispiirre on se, että niiden ainakin pitäisi saada katsojansa nauramaan. Sinänsä komediat voivat olla hyvin erilaisia. Jotkut ovat slapstickia eli reippaaseen fyysiseen komediaan keskittyviä. Mykkäelokuvien huumori irtosi yleensä tästä tyylilajista. Romanttisen komedian juoni sisältää yllättäen ihmissuhteen kehityksen.

Mustan huumorin filmeissä käsitellään vaikeita ja vakavia aiheita hauskasti. Yksi merkittävimmistä komedian alatyylilajeista ovat parodiat, jotka jäljittelevät piikitellen toisia elokuvia.

Toisaalta mikään ei ole niin epähauskaa kuin epätoivoinen yritys olla hauska – tätä palstaa lukeneet ovat jo kenties havainneet kyseisen faktan. Siksi nyt seuraakin vakavahenkinen listaus mahdollisimman vähän vitsikkäistä leiriasioista:

- Kastunut makuupussi

- Jumiutunut makuupussin vetoketju

- Täysi bajamaja

- Ruoanpalat tiskivedessä

- Väärän teltan kepit mukana

- Muurahaispesä teltan alla

- Telttakaverin varhaiset työvuorot

- Telttakaverin myöhäiset työvuorot

- Telttakaverin kuorsaus

- Räjähtänyt rinkka

- Räjähtänyt leiriolemus

- Kylmä lihapiirakka

- Eksyminen leirikisassa

- Viimeisen rastin rastimiehenä oleminen

- Aikainen hiljaisuus

- Aikainen herätys

- Mölyäminen hiljaisuuden aikana

- Totaalinen hiljaisuus

- Taskulampun valo silmissä

- Tupeton puukko

- Miljoona samanlaista lightmyfirea

- Vähenevät leiripäivät

- Tarkoitus on valmistaa perunamuusia, puolukkahilloa, pinaattipihvejä sekä jälkiruoaksi kookossuklaapalloja, kuvaili laaksopäällikkö Minna Kulla.

Minna kertoi ruoka-annosten onnistuneen pääosin hyvin. Suuremmilta onnettomuuksilta oli vältytty, sillä laakson ensiapusaldo koostui vain parista pienestä palovammasta ja haavasta.

Turvallisuuteen olikin satsattu Mäster Tseffissä. Ohjelman alussa tarpojat ja samoajat osallistuivat alkusammutuskoulutukseen, jonka veti leirin palomestari Valtteri Käkönen tiimeineen. Seikkailijat olivat saaneet saman koulutuksen Sepeliä edeltävänä päivänä.

Koulutuksessa näytettiin, miten käsisammutinta ja sammutuspeitettä käytetään oikeaoppisesti. Lopuksi esiteltiin, kuinka pelastaa palamaan syttynyt ihminen.

Innokkaana kokkaamaan

Kiikan Leiripeikoista ja Tyrvään Metsäpojista muodostunut ryhmä odotti saavansa ohjelmalaaksossa hyvää ruokaa. Sepeli-pelissä he olivat valmistaneet kinuskipopcornia, josta oli sitten tullut porukan lempiretkikeitinruoka.

- Se ei ollut edes vaikeata, he kertoivat.

Mouhijärven Metsojen mielestä kokattava ruoka vaikutti hauskalta. Hienointa heidän mielestään oli, että laaksossa sai testata omia ruoanlaittotaitojaan. Metsot uskoivat myös onnistuvansa tehtävässä:

- Luovuutta peliin, sekoitetaan vähän aineksia!

Heidän mielestään pahinta, mitä Mäster Tseffissä voisi sattua, olisi joko pohjaan palanut ruoka, toisten satuttaminen vahingossa tai koko laakson tuhoaminen.

Myös Lentävän Samoojien odotukset olivat korkealla.

- Vihdoin kiinteätä ruokaa!

Ryhmä olikin varsin kokenutta trangia-kokkauksen saralla. Haastavinta, mitä he olivat aiemmin tehneet, oli suklaakakku. Sen valmistus kesti kolme tuntia.

- Tosin meiltä eksyy aina sinolia ruokaan, ryhmä nauroi.

Toimittaja pääsi maistamaan laakson vetäjien tekemiä kookossuklaapalloja. Hyviä olivat!

Haastatteluissa avusti samoajatehtävässä ollut Sara-Pauliina Aho

Kuvat: Kari Heikkilä ja Virpi Väyrynen

Ruokakuvakollaasin koostanut: Sami Kuivasaari